Kelit kylmenivät, mutta blogissa on hiljaista. Lienee siis aika runoilla jotain kuukauden hiljaiselon päätteeksi. Nyt kun seurajoukkueet ovat 1,5 - 2 viikon tauolla, niin lienee luonnollista lätistä maajoukkuepalloilusta ja nimenomaan suomalaisesta sellaisesta.
EM-karsinnat alkoivat jälleen ja toiveet olivat korkealla. Joko nyt olisi Suomen vuoro? Perjantaina Moldovan Chisinaussa pelatun karsinta-avauksen perusteella nyt ei todellakaan ole Suomen vuoro, eikä se vuoro tule vastaan perjantain kaltaisella esityksellä vielä pitkään aikaan. Kiireisimmät ehtivät hautaamaan nämäkin arvokisahaaveet edellisten sekaan sinne ahtaaksi käyvään arkkuun.
2-0 pataan Moldovassa ilman ainoatakaan vastustajan maalia kohti ammuttua laukausta. Se kiteyttää aika hyvin Suomen esityksen Chisinaun illassa. Vaikka Suomi oli vieraissakin ottelun ennakkosuosikki, niin minä ainakin olisin kelpuuttanut tasapelipisteenkin tuomisiksi Moldovasta. Tappiota sen sijaan en, siitä huolimatta, että Suomi pelasi Sami Hyypiän ulosajon jälkeen tunnin verran yhden miehen vajaalla. Arvokisapaikan kannalta on ensiarvoisen tärkeää minimoida pistemenetykset näitä alempien arvontakorien joukkueita vastaan. Kotona ei ole varaa menettää pistettäkään näille. Ja nyt kun Moldovalle hävittiin, on jo käytännössä pakko kairata ainakin joitakin pisteitä myös Hollannilta.
Moldova-matsissa huomionarvoista oli ainakin päävalmentaja Stuart Baxterin avauskokoonpano ja Baxterin tekemät vaihdot ottelun sisällä. Alexei Eremenko jr:n oli ilmeisesti tarkoitus pelata yksin piikissä, mutta selkeästi kärjen alapuolella peliä tekeväksi pelaajaksi ja sillä paikalla erinomaisesti Veikkausliigassa onnistuneeksi pelaajaksi Eremenko jr. oli väärä valinta piikkiin. Nyt Suomi pelasi käytännössä 4-6-0 -taktiikalla, josta ei hyökkääjää löytynyt. Jari Litmasen vaihtaminen pois tauolla oli ymmärrettävää Sami Hyypiän ulosajon takia. Itse tosin odotin muutosta puolustuslinjaan, sillä Hyypiän ulosajon jälkeen linjassa pelasi kaksi topparia - yksi kummallakin laidalla, sekä kaksi puolustavaa keskikenttäpelaajaa - toppareina. Baxter kuitenkin jatkoi tällä Hyypiän ulosajon jälkeen lennosta muokatulla hätävara-linjalla ja otti Litmasen tilalle oikeaan laitaan Kasper Hämäläisen, joka toki oli toisella jaksolla yksi Suomen pirteimmistä pelaajista. Ottelun edetessä, Suomen oltua jo tappiolla, Baxter otti edelleen Suomelta hyökkäysvoimaa pois Roni Porokaran ja Eremenko jr:n muodossa ja vaikka Eremenkon tilalle juoksikin selkeä kärkipelaaja, Mikael Forssell, niin vaihtoja pitää ihmetellä. Miksi keskikentän keskustassa parhaiten pelaava Väyrynen uhrattiin laitaan selvän laiturin tilalle ja miksi hyvä pelintekijä otettiin vaihtoon tilanteessa, jossa peliä nimenomaan pitäisi rakentaa ja yrittää luoda maalipaikkoja?
Aika harvoin olen valmentajan vaihtamisen kannalla, mutta nyt Suomen Palloliiton pitää ainakin vahvasti harkita Stuart Baxterin asemaa tämän Moldova/Hollanti -tuplamaaottelun jälkeen. Baxteria paremmat vaihtoehdot ovat toki harvassa, Suomen rajojen sisältä tulee mieleen tasan yksi, eli Turun Interin päävalmentaja Job Dragtsma, mutta se alkaa olemaan selvä, että Baxterin eväät ovat syöty. Vaikka Baxter onkin avannut pelin maajoukkueen nuorentamiseksi, niin edelleen olen sitä mieltä, että nykyisellä materiaalilla ei hyökätä, vaan puolustetaan Suomi arvokisoihin ja siihen meillä oli valmentaja muutama vuosi sitten. Valitettavasti Roy Hodgsonista ei pystytty pitämään kiinni. Ja nyt kun Dragtsmakin on vielä ainakin toistaiseksi kiinni Turussa, niin ehdotan Baxterin vapauttamista Celticin käyttöön ja Valkeakoskella nuorten kehittämisessä ansioitunutta Olli Huttusta jatkamaan vt. päävalmentajana näitä karsintoja eteenpäin. Vaikka Moldova-tappionkin jälkeen on, ainakin matemaattisesti, vielä ihan mahdollista taistella jatkokarsintapaikasta EM-kisoihin, niin Moldova-ottelun nähneenä uskallan luvata, että Hollannista tuliaisina on vähintään kolmen maalin tappio ja sen jälkeen voikin huoletta tehdä Belgiat. Uhrataan nämä karsinnat - ja vaikka seuraavatkin - Otto Fredriksonin, Jukka Lehtovaaran, Jukka Raitalan, Joona Toivion, Riskin veljesten, Teemu Pukin ja kumppaneiden sisäänajamiseksi Suomen maajoukkueeseen. Jossain vaiheessa se on kuitenkin tehtävä, joten miksi sitä ei tehtäisi nyt, kun EM-kisahaaveet ovat käytännössä haudassa ennen kuin karsinnat kunnolla pyörähtivät alkuun?
Suomi - Unkari -matsin avauskokoonpano voisi olla vaikka: Jukka Lehtovaara; Jukka Raitala - Niklas Moisander - Joona Toivio - Petri Pasanen; Roni Porokara - Roman Eremenko - Mika Väyrynen - Riku Riski - Jonatan Johansson; Roope Riski. Tuo yksinäisen hyökkääjän tontti on se, joka eniten pisti miettimään, kun Suomen hyökkääjäkaarti on mitä on. Joskus riski on kuitenkin otettava, toisinaan jopa kaksi. Nyt on Suomen vuoro.
