Huomenna alkaa Lahden Suurhallilla 32. (Uusi) Lahti Cup. Aika pitkään on siis ehditty kauden alkupamaus futaamaan Suurhallin betonilla. Turnausta voi syystäkin kutsua legendaksi. Viime vuonna melko koomisen paluun turnaukseen tehnyt FC Kuusysi jää historiaan turnauksen mitalitaulukon ykkösenä. Kakkos- ja kolmostilasta käydään vielä vääntöä, sillä voittamalla turnauksen HJK voi nousta Hakan ohitse mitalitaulukossa. Lahdellakin on vielä mahdollisuus niistää mitalitaulukon kolmossija itselleen.
Mitalitaulukko on kuitenkin sivuseikka turnauksen, jossa on aikojen saatossa nähty Suomen ja Ruotsin A-maajoukkueetkin, arvoa mietittäessä. Rahapalkinnoin varustettuja turnauksia ei kasva Suomessa jokaisella oksalla ja seurat ottavat varmasti mielellään vastaan alkutalveksi edes etäästi kilpailullisia harjoitusotteluita, joissa tarkastella testimiehiä, ajaa sisään pelitapaa ja miettiä taktisia kuvioita tulevaa kautta varten.
Näin siis ideaalitilanteessa. Tosiasiassahan turnaus on ollut jo pidemmän aikaa henkitoreissaan ja Lahden kaupungin lataama niskalaukaus Suurhallin remontoinnin myötä on ihan paikallaan. Lahden Suurhallin alusta on ajan hampaan kaluama ja kivikova, jonka takia seura toisensa jälkeen on etenkin viime vuosina kieltäytynyt kutsusta osallistua turnaukseen. Se taas on aiheuttanut sen, että mukaan on kutsuttu virolaisia huumoriryhmiä ja viime vuonna jopa latvialainen FC Daugava, joka turnauksen pronssitilastaan huolimatta oli koomisinta, mitä Suurhallin matolla on hetkeen nähty. No, Kuusysin paluun jälkeen ainakin. Tarina kertoo, että turnauksen pääyhteistyökumppani kaupunkilehti Uusi Lahti olisi vaatinut turnauksen pelaamista perinteisessä sarjamuodossa, jossa se aikanaan myös aloitettiin, mutta suurempi syy lienee siinä, että tänäkin vuonna mukaan olisi jouduttu raahaamaan näitä huumorivaihtoehtoja.
Yleisön puolesta tilanne on harmillinen siitäkin huolimatta, että (suuri?) osa yleisöstä viettää aikansa kulmabaarissa oluen parissa. Huonolla tuurilla, joku saattaa nähdä jalkapallon viikonlopun aikana. Joka tapauksessa matsien määrä vähenee ja turnaukselle omintakeisen leimansa antaneet perjantai-illan lepakkovuoromatsi (20-22) ja lauantaiaamun krapula- ja väsymyslääke (09-11) jäävät nyt pelaamatta.
Huomenna kuitenkin startataan vielä kerran ja sunnuntaina iltapäivällä ollaan hautajaistunnelmissa, kun FC Lahti ja Haka ottavat yhteen turnauksen historian viimeisessä matsissa. Hyvät eläkepäivät Uusi Lahti Cupille, vaikkei sitä tässä viimeisen turnauksen muodossa niin kauhea ikävä jääkään.
torstai 26. tammikuuta 2012
perjantai 6. tammikuuta 2012
Mietiskelyä rakennustyömaalla
Mietiskelin kaikenlaisia uudenvuodenlupauksia ja yksi sellainen voisi olla, että yritän aktivoitua tämän blogin kanssa. Jos edes viime vuotta enemmän saisin tekstiä kasaan kuluvana vuonna. Siihen ei ainakaan paljoa vaadita.
Vaikka keskeneräistä työtä ei saisikaan arvostella, niin ajattelin kurkistaa Hakan kauden 2012 joukkueen rakennustyömaalle. Joukkueen kokoaminen on nimittäin jo hyvässä vauhdissa. Oikeastaan paremmassa kuin vuosiin tähän samaan aikaan, siitä huolimatta, että ykköshyökkääjä puuttuu edelleen. Ennen kuin voi lähteä ruotimaan yksittäisiä hankintoja, pitää huomioida tietysti se, että Haka jatkaa viime vuosina omaksutulla säästölinjalla. Jokainen pelaajabudjetista käytettävä euro on käytettävä tarkoin ja hankinnat ovat kartoitettava huolella.
Pelaajabudjetti ei muutu suuntaan eikä toiseen kaudesta 2011, joten oli hyvin odotettua ja järkevääkin, että menneen kauden avainpelaajia pyrittiin sitomaan jatkosopimuksilla varhaisessa vaiheessa. Ilo olikin kuulla, että esimerkiksi kauden 2011 kannattajien vuoden pelaajaksi valittu Shane Robinson oli ensimmäisten joukossa laittamassa nimeä uuteen sopimuspaperiin. Se toi varmasti luottamusta muillekin runkomiehille laittaa se nimi Hakan tarjoamaan paperiin.
Menneellä kaudella Hakan vahvimmaksi osa-alueeksi arvioitu puolustus ei sitä lopulta ollut, vaan omissa soi aivan liian usein. Ehkä se onkin yksi suurimmista syistä siihen, että nyt päävalmentaja Sami Ristilä on käyttänyt euroja puolustuksen vahvistamiseen. Menneen kauden ykköstopparipari Regi Nooitmeer - Timi Lahti ei jatka Hakassa tulevalla kaudella (No, Regin suhteen saattaa vielä seitinohut sauma olla, johon tosin itse en usko), eli ainakin keskusta meni uusiksi. Viime kauden lopun iloisin yllättäjä, Juuso Salonen sen sijaan jatkaa ja kun hänen vierelleen on hankittu Pauli Kuusijärvi sekä Shane Robinsonin suhteilla tullut lupaavalta vaikuttava irlantilainen Shane McFaul, voi keskuspuolustuksen sanoa olevan kunnossa. McFaul voi hyvinkin olla pätevä mies astumaan Nooitmeerin jättämiin suuriin saappaisiin. Etenkin kun Interistä siirtyvä Sami Sanevuori ja keskikentällä viihtyvä Dema pystyvät myös hoitamaan topparin tonttia. Hämeenlinnasta siirtyvä Jussi Heikkinen sen sijaan hoitelee yhdessä Antti Ojanperän ja mahdollisesti Jarno Mattilan sekä Sanevuoren kanssa laitapuolustusta. Edelleen myös edellä mainittu Dema ja viime kaudella Hakan mukaan liittynyt Lassi Luoto pystyvät pelaamaan myös pakkeina. Linjan takana Saku Pesonen ja Ville Kauppinen muodostavat luotettavan maalivahtikaksikon, etenkin jos ja toivottavasti kun Pesonen saa polvensa täyteen pelikuntoon leikkauksen jäljiltä.
Hakan hankintapolitiikkaa on jo pidemmän aikaa leimannut se, että joukkueessa on paljon sellaisia pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan useammalla eri pelipaikalla. Näinä sentinvenytyksen vuosina tuo on edelleen korostunut ja jo nyt puolustajien joukossa mainituista pelaajista keskikentälläkin kykenevät pelaamaan Dema, McFaul, Mattila, Ojanperä, Luoto ja Sanevuori ilman, että taso putoaa mihinkään. Demalle ja Luodolle keskikenttä on itseasiassa se ominaisin paikka. Shane Robinson ottanee itseoikeutetusti paikkansa keskikentältä samalla kun Luoto ja oma kasvatti Juha Pirinen kyttäävät paikkaa avauskokoonpanosta. Nuori Sasha Popovitch näytti jo viime kaudella kykyjään keskikentän pohjalla ja FC Espoosta siirtyvä Claudio Matrone saa todellisen näyttöpaikan liigatasolla. Hakan omista junioreista edustuksessakin jo debytoineet Santeri Lintunen ja Topi Järvi kyttäävät omia paikkojaan murtautua avauskokoonpanoon. Seuraavana liigadebyyttijonossa lienee keskikentän hyökkäävissä rooleissa tai hyökkäyksessä viihtyvä Mika Jussila.
Paljon riippuu tietysti siitä, minkälaista formaatiota Ristilä ajaa takaa ensi kaudeksi. Pelitapa tuskin liiaksi muuttuu, vaan samalla nopeisiin suunnanmuutoksiin ja tiiviiseen joukkuepelaamiseen perustuva pelitapa on käytössä myös tulevalla kaudella. Vanhat tutut formaatiot; 4-4-2 ja 4-4-2 -timantti ovat varmasti tapetilla. Tämän hetken pelaajamateriaali taipuisi ehkä kuitenkin paremmin 4-2-3-1 tai 4-4-1-1 muotteihin, sillä hyökkäysosasto on varsin kapea. Monitaituri ja kulttipelaaja Jarno Mattila pystyy ottamaan itselleen tontin juniorivuosilta tutusti kärjestä, mutta puhdas kärkipelaaja ei Mattilakaan enää ole, vaan parhaat suorituksensa Mattila on liigatasolla esittänyt vasempana pakkina tai laiturina. Varsin korttiherkkä Obi Metzger ja liigatasolle täysi raakile Albert Kuqi ovatkin tällä hetkellä ainoat puhtaat hyökkääjät ja 33 ottelun liigaan suoraan sanottuna varsin kevyt kaksikko.
Toimitusjohtaja Olli Paasio ehti Mikko Innasen purettua sopimukensa MyPan kanssa kertomaan Valkeakosken Sanomille, että tällä hetkellä palkkabudjetti on täysi, eikä Mikko Innanen ole palaamassa Hakaan, joten näillä mennään ainakin toistaiseksi. Vaikka hyökkäys kevyeltä vaikuttaakin, olen iloinen siitä, että Paasio ei toimitusjohtajan roolissaan ole antamassa käyttöön sellaisia rahoja, joita Hakalla ei ole. Talouden turvaaminen on tällä hetkellä tärkein asia. Sen edessä voidaan tinkiä urheilullisestakin menestyksestä. Ja kuten Paasio sanoo, tilanne voi parantua, joten ehkä keväämmällä on luvassa uutisia vielä hyökkäysosastollekin. Kenties Hakan toimiston pöytälaatikossa on vielä joku julkaisematonkin sopimus, joka on laskettu budjettiin mukaan.
Joka tapauksessa, hyökkäyksestä huolimatta, tilanne vaikuttaa ihan riittävän hyvältä, eikä Haka tällä hetkellä ainakaan vahvimpien putoajakandidaattien joukkoon kuulu. Uusi Lahti Cupissa nähdään seuraavan kerran, että missä vaiheessa rakennusprojekti on. Jään mielenkiinnolla odottamaan.
Vaikka keskeneräistä työtä ei saisikaan arvostella, niin ajattelin kurkistaa Hakan kauden 2012 joukkueen rakennustyömaalle. Joukkueen kokoaminen on nimittäin jo hyvässä vauhdissa. Oikeastaan paremmassa kuin vuosiin tähän samaan aikaan, siitä huolimatta, että ykköshyökkääjä puuttuu edelleen. Ennen kuin voi lähteä ruotimaan yksittäisiä hankintoja, pitää huomioida tietysti se, että Haka jatkaa viime vuosina omaksutulla säästölinjalla. Jokainen pelaajabudjetista käytettävä euro on käytettävä tarkoin ja hankinnat ovat kartoitettava huolella.
Pelaajabudjetti ei muutu suuntaan eikä toiseen kaudesta 2011, joten oli hyvin odotettua ja järkevääkin, että menneen kauden avainpelaajia pyrittiin sitomaan jatkosopimuksilla varhaisessa vaiheessa. Ilo olikin kuulla, että esimerkiksi kauden 2011 kannattajien vuoden pelaajaksi valittu Shane Robinson oli ensimmäisten joukossa laittamassa nimeä uuteen sopimuspaperiin. Se toi varmasti luottamusta muillekin runkomiehille laittaa se nimi Hakan tarjoamaan paperiin.
Menneellä kaudella Hakan vahvimmaksi osa-alueeksi arvioitu puolustus ei sitä lopulta ollut, vaan omissa soi aivan liian usein. Ehkä se onkin yksi suurimmista syistä siihen, että nyt päävalmentaja Sami Ristilä on käyttänyt euroja puolustuksen vahvistamiseen. Menneen kauden ykköstopparipari Regi Nooitmeer - Timi Lahti ei jatka Hakassa tulevalla kaudella (No, Regin suhteen saattaa vielä seitinohut sauma olla, johon tosin itse en usko), eli ainakin keskusta meni uusiksi. Viime kauden lopun iloisin yllättäjä, Juuso Salonen sen sijaan jatkaa ja kun hänen vierelleen on hankittu Pauli Kuusijärvi sekä Shane Robinsonin suhteilla tullut lupaavalta vaikuttava irlantilainen Shane McFaul, voi keskuspuolustuksen sanoa olevan kunnossa. McFaul voi hyvinkin olla pätevä mies astumaan Nooitmeerin jättämiin suuriin saappaisiin. Etenkin kun Interistä siirtyvä Sami Sanevuori ja keskikentällä viihtyvä Dema pystyvät myös hoitamaan topparin tonttia. Hämeenlinnasta siirtyvä Jussi Heikkinen sen sijaan hoitelee yhdessä Antti Ojanperän ja mahdollisesti Jarno Mattilan sekä Sanevuoren kanssa laitapuolustusta. Edelleen myös edellä mainittu Dema ja viime kaudella Hakan mukaan liittynyt Lassi Luoto pystyvät pelaamaan myös pakkeina. Linjan takana Saku Pesonen ja Ville Kauppinen muodostavat luotettavan maalivahtikaksikon, etenkin jos ja toivottavasti kun Pesonen saa polvensa täyteen pelikuntoon leikkauksen jäljiltä.
Hakan hankintapolitiikkaa on jo pidemmän aikaa leimannut se, että joukkueessa on paljon sellaisia pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan useammalla eri pelipaikalla. Näinä sentinvenytyksen vuosina tuo on edelleen korostunut ja jo nyt puolustajien joukossa mainituista pelaajista keskikentälläkin kykenevät pelaamaan Dema, McFaul, Mattila, Ojanperä, Luoto ja Sanevuori ilman, että taso putoaa mihinkään. Demalle ja Luodolle keskikenttä on itseasiassa se ominaisin paikka. Shane Robinson ottanee itseoikeutetusti paikkansa keskikentältä samalla kun Luoto ja oma kasvatti Juha Pirinen kyttäävät paikkaa avauskokoonpanosta. Nuori Sasha Popovitch näytti jo viime kaudella kykyjään keskikentän pohjalla ja FC Espoosta siirtyvä Claudio Matrone saa todellisen näyttöpaikan liigatasolla. Hakan omista junioreista edustuksessakin jo debytoineet Santeri Lintunen ja Topi Järvi kyttäävät omia paikkojaan murtautua avauskokoonpanoon. Seuraavana liigadebyyttijonossa lienee keskikentän hyökkäävissä rooleissa tai hyökkäyksessä viihtyvä Mika Jussila.
Paljon riippuu tietysti siitä, minkälaista formaatiota Ristilä ajaa takaa ensi kaudeksi. Pelitapa tuskin liiaksi muuttuu, vaan samalla nopeisiin suunnanmuutoksiin ja tiiviiseen joukkuepelaamiseen perustuva pelitapa on käytössä myös tulevalla kaudella. Vanhat tutut formaatiot; 4-4-2 ja 4-4-2 -timantti ovat varmasti tapetilla. Tämän hetken pelaajamateriaali taipuisi ehkä kuitenkin paremmin 4-2-3-1 tai 4-4-1-1 muotteihin, sillä hyökkäysosasto on varsin kapea. Monitaituri ja kulttipelaaja Jarno Mattila pystyy ottamaan itselleen tontin juniorivuosilta tutusti kärjestä, mutta puhdas kärkipelaaja ei Mattilakaan enää ole, vaan parhaat suorituksensa Mattila on liigatasolla esittänyt vasempana pakkina tai laiturina. Varsin korttiherkkä Obi Metzger ja liigatasolle täysi raakile Albert Kuqi ovatkin tällä hetkellä ainoat puhtaat hyökkääjät ja 33 ottelun liigaan suoraan sanottuna varsin kevyt kaksikko.
Toimitusjohtaja Olli Paasio ehti Mikko Innasen purettua sopimukensa MyPan kanssa kertomaan Valkeakosken Sanomille, että tällä hetkellä palkkabudjetti on täysi, eikä Mikko Innanen ole palaamassa Hakaan, joten näillä mennään ainakin toistaiseksi. Vaikka hyökkäys kevyeltä vaikuttaakin, olen iloinen siitä, että Paasio ei toimitusjohtajan roolissaan ole antamassa käyttöön sellaisia rahoja, joita Hakalla ei ole. Talouden turvaaminen on tällä hetkellä tärkein asia. Sen edessä voidaan tinkiä urheilullisestakin menestyksestä. Ja kuten Paasio sanoo, tilanne voi parantua, joten ehkä keväämmällä on luvassa uutisia vielä hyökkäysosastollekin. Kenties Hakan toimiston pöytälaatikossa on vielä joku julkaisematonkin sopimus, joka on laskettu budjettiin mukaan.
Joka tapauksessa, hyökkäyksestä huolimatta, tilanne vaikuttaa ihan riittävän hyvältä, eikä Haka tällä hetkellä ainakaan vahvimpien putoajakandidaattien joukkoon kuulu. Uusi Lahti Cupissa nähdään seuraavan kerran, että missä vaiheessa rakennusprojekti on. Jään mielenkiinnolla odottamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)