Putoamistaistelu on avattu

Veikkausliigakauden 2010 putoamistaistelu avattiin minun silmissäni eilen, kun Haka ja FC Lahti ottivat toisistaan mittaa Tehtaan kentällä. Ottelu oli oikeastaan hyvinkin tyypillinen kamppailu kahden sarjan tyvipään joukkueen välillä. Melko varovaista pelaamista ja hellekelissä kun pelataan, ei ottelun tempokaan nouse kovin kummoiseksi. Ottelun lopussa oli muutama hetki, jolloin vastahyökkäysralli äityi oikein kunnon munaraviksi kentän päästä päähän, mutta silloinkaan ei ratkaisua syntynyt ja ottelu päättyi maalittomasti. Hakalla oli ottelun paras paikka, kun Quincy Osei pääsi yrittämään maalintekoa rangaistuspilkulta, mutta veto suuntautui reippaasti ohi. Tuo suoritus niputtaa Osein kauden aika hyvin - pääosin täyttä paskaa.

Putoamistaistelu ei siis heilahtanut eilisen jälkeen oikeastaan suuntaan eikä toiseen. Haka nousi ainakin hetkeksi IFK Mariehamnin ohitse ja Lahti pääsi jaetulle jumbosijalle otettuaan tasolleen palanneen AC Oulun kiinni pisteissä. Oululla on toki kaksi matsia vähemmän pelattuna kuin Lahdella ja Hakalla. IFK:lla vain yksi vähemmän. Muita putoamistaistoon tyrkyllä olevia joukkueita ovat VPS ja jopa JJK, joista etenkin VPS:n uskallan povata valuvan alemmas sarjataulukossa, kunhan kausi etenee vielä lähemmäs loppuaan. Sarjataulukon kaksi viimeistä sijaa ratkeaakin lopulta Lahden, Oulun ja Vaasan kesken. Varmana putoajana pidän Oulua, karsintoja pelataan joko Lahdessa tai Vaasassa.

Mikä saa sitten oman luottoni Hakaan niin korkeaksi, että väitän Hakan välttyvän kahdelta viimeiseltä sijalta - tai edellisen kappaleen loppuun viitaten jopa kolmelta viimeiseltä sijalta? Haka on kuitenkin tällä hetkellä seitsemän ottelun voittotomassa putkessa saldolla 0-2-5, eikä vastustajan maaliin ole saatu palloa yli kolmeen otteluun.

Osasyy tuohon luottoon on varmasti siinä, että ei kai kannattaja seuralleen putoamista toivo koskaan (vaikka se nyt voisi Hakalle hyvää tehdäkin) ja samalla mielessä huonommatkin asiat värittyvät vähemmän huonoiksi. Muutama asia mielestäni puoltaa kuitenkin Hakan säilymistä.

Ensimmäisenä nostan esille taloustilanteen selkiytymisen. Pelaajat saavat loppukauden palkkansa ajallaan (mikäli tietoni pitävät paikkansa) ja voivat näin ollen keskittyä vain ja ainoastaan ammattinsa harjoittamiseen. Toinen vahva syy on Seppo Koskisen lähtö seuran johdosta. Hän osallistui täysin ylimitoitetusti Hakan toimintaan myös pelikentän tasolla ja kaikkine Ghana-akatemioineen ja muine visioineen oli omalta osaltaan sekoittamassa Hakan pakkaa. Koskisen lähdön myötä myös Olli Paasio palasi eilisessä ottelussa Hakan penkin päähän ja sen uskon tuovan henkisellä puolella paljon hyvää Hakan tekemiseen. Paasio kuuluu Hakan penkin päähän, eikä esittelemään VIP-tiloja kaikenmaailman turhakkeille, jota seurajohto Tehtikselle raahaa. Tai oikeammin raahasi.

Pelillisellä puolella Haka ei ole kummoiselta näyttänyt, eikä valmentajaksi nuori ja kokematon Ristilä ole välttämättä paras vaihtoehto oikaisemaan kurssia. Hakan pelitapa on alkukaudesta ollut olematon, kepeä ja riittämätön Veikkausliigaan. Ristilän ympäriltä löytyy kuitenkin jo mainittu Paasio, kokenut kakkosvalmentaja Asko Jussila ja kentältä Jani Kauppilan ja Toni Kuivaston kaltaiset kokeneet jyrät, jotka tietävät mitä tiukoissa paikoissa pelaaminen on ja mitä niiden tarvittavien pisteiden irtiraapimiseen tarvitaan. Näillä jätkillä ripulit pysyy suolessa silloin kuin kokemattomapi jätkä häpeää ruskeita pelisukkiaan.

Kovin montaa voittoa en usko Valkomustien juhlivan loppukaudesta, enkä itseasiassa usko edes kovin moneen maaliin, mutta riittävästi niitä pisteitä napsitaan, jotta kauden lopussa sijoitus on yhdestoista. Kaunistakaan peli tuskin on, mutta tässä tilanteessa sekään ei haittaa. Onneksi jäljellä on sentään vierailu Saviniemeen, josta tulee ainakin piste - todennäköisesti kolme. Siellä kun ei viime vuosina ole ollut tapana hävitä paskallakaan pelillä...

Hiljaista on

MM-kisojen loputtua blogikin hiljeni jonkinlaiselle kesätauolle. Ja heinäkuussa oli tottavie niin kuuma, että tällainen helteenvihaaja ei viitsi edes kirjoittaa, kun siinäkin tulee hiki.

Nyt kun kelit viilenevät edes muutamalla asteella ja ainakin tuo Valkomusta rakkauteni antaa puheenaiheita, voin luvata, että päivityksiäkin alkaa taas satelemaan vähitellen. Pelkästään Hakan ja jalkapallon tiimoilta on mielessä useita otsikoita ja jotain löpistävää löytyy muualtakin maailmasta.

Loppuun haluan avautua tänään lenkkipolulle osuneesta, n. 50-vuotiaasta juoposta, joka makasi likimain viiden promillen humalassa, kuset housussa ja pää veressä Pikku-Vesijärven rannalla Lahdessa. Ilmeisesti noillakin ihmisperseillä on joku ihmisarvo minun silmissäni, kun lenkkini keskeytin ja pysähdyin auttamaan. Onneksi samaan aikaan paikalle pysähtyi thaimaalainen nainen, jolla oli käännykkä ja sain soitettua hätäkeskukseen. Ihmetyksekseni sain kuulla, että hätäkeskukseen oli jo soitettu, mutta miehen luona ei silti ollut ketään. Ei minulla tuota juoppoa olisi ikävä tullut, jos hänen maallinen vaelluksensa olisi siihen päättynyt, mutta on se nyt perkele, että soitetaan miehelle apua, mutta ei jäädä varmistamaan, että avuntarvitsija selviää hengissä avun saapumiseen saakka. Ei se tässäkään tapauksessa mitenkään varmaa ollut.

Apua odotellessa ohitse käveli pitkälle toista kymmentä ihmistä, ennen kuin nuori nainen pysähtyi kohdalle kysymään, että onko kaikki ok? Kerroin tilanteen ja neito jäi odottelemaan kanssani apua. Lopulta paikalle tuli poliisipartio, joka lähti kuskaamaan juoppoa ensiapuun.

Mitä tästä opimme? Sen, että juopot ovat edelleen perseestä ja että suurimmalla osalla vähemmän juopoistakin näyttää olevan lopulta aika vaikeaa kantaa huolta muista kuin siitä omasta lähipiiristä.

Hauskaa loppukesää, etenkin paikalle pysähtyneelle neidille. Pidetään ne silmät auki ja mieli avoimena auttamiselle - silloinkin, kun se ei välttämättä tunnu ihan niin tärkeältä.