MM-kisojen loputtua blogikin hiljeni jonkinlaiselle kesätauolle. Ja heinäkuussa oli tottavie niin kuuma, että tällainen helteenvihaaja ei viitsi edes kirjoittaa, kun siinäkin tulee hiki.
Nyt kun kelit viilenevät edes muutamalla asteella ja ainakin tuo Valkomusta rakkauteni antaa puheenaiheita, voin luvata, että päivityksiäkin alkaa taas satelemaan vähitellen. Pelkästään Hakan ja jalkapallon tiimoilta on mielessä useita otsikoita ja jotain löpistävää löytyy muualtakin maailmasta.
Loppuun haluan avautua tänään lenkkipolulle osuneesta, n. 50-vuotiaasta juoposta, joka makasi likimain viiden promillen humalassa, kuset housussa ja pää veressä Pikku-Vesijärven rannalla Lahdessa. Ilmeisesti noillakin ihmisperseillä on joku ihmisarvo minun silmissäni, kun lenkkini keskeytin ja pysähdyin auttamaan. Onneksi samaan aikaan paikalle pysähtyi thaimaalainen nainen, jolla oli käännykkä ja sain soitettua hätäkeskukseen. Ihmetyksekseni sain kuulla, että hätäkeskukseen oli jo soitettu, mutta miehen luona ei silti ollut ketään. Ei minulla tuota juoppoa olisi ikävä tullut, jos hänen maallinen vaelluksensa olisi siihen päättynyt, mutta on se nyt perkele, että soitetaan miehelle apua, mutta ei jäädä varmistamaan, että avuntarvitsija selviää hengissä avun saapumiseen saakka. Ei se tässäkään tapauksessa mitenkään varmaa ollut.
Apua odotellessa ohitse käveli pitkälle toista kymmentä ihmistä, ennen kuin nuori nainen pysähtyi kohdalle kysymään, että onko kaikki ok? Kerroin tilanteen ja neito jäi odottelemaan kanssani apua. Lopulta paikalle tuli poliisipartio, joka lähti kuskaamaan juoppoa ensiapuun.
Mitä tästä opimme? Sen, että juopot ovat edelleen perseestä ja että suurimmalla osalla vähemmän juopoistakin näyttää olevan lopulta aika vaikeaa kantaa huolta muista kuin siitä omasta lähipiiristä.
Hauskaa loppukesää, etenkin paikalle pysähtyneelle neidille. Pidetään ne silmät auki ja mieli avoimena auttamiselle - silloinkin, kun se ei välttämättä tunnu ihan niin tärkeältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti