HJK pelaa Liverpoolia vastaan harjoitusottelun. OK, kuulostaa kohtuulliselta, kaikkihan treenimatseja pelaavat. HJK pelaa Liverpoolia vastaan harjoitusottelun keskellä mestaruustaistoa ja siirtää sen alta tärkeän vierasottelunsa (huom! vierasottelunsa). Mitä helvettiä Klubi? Ja mitä helvettiä IFK Mariehamn?
Hjallis Harkimon puheenjohtama Infront-niminen firma maksaa siis ilmeisesti Klubille puoli miljoonaa tuosta matsista, tai jos summa on jotain muuta, se on joka tapauksessa merkittävä mälli rahaa suomalaisessa jalkapallossa. IFK Mariehamnkin saanee kaikessa hiljaisuudessa jotain. Tai jos ei saa, niin heidän suostumustaan ottelusiirtoon on todella vaikea hahmottaa.
Moni ei näe tässä ongelmaa. Suomalaiseen futikseen sataa rahaa ja kaiken pitäisi olla taas paremmin. Mutta kun ei ole. Liverpool on ollut Aulis Virtasen ja sittemmin Antero Mertaranta - Jukka Rönkä -duon ajoista lähtien yksi Suomen suosituimmista, ellei jopa suosituin, futisseura. Yhdessä ManUjen, Arsenalien, Chelseoiden ja nykyään myös monen muun maan kärkiseurojen kanssa joka tapauksessa suositumpi kuin yksikään suomalainen jalkapalloseura. Jos Suomen suurin ja mahtavin jalkapalloseura ei näe tuossa ongelmaa, niin ymmärrän hienosti, miksi Infrontin rahakasa ja Liverpool-ottelu kelpaavat hinnalla millä hyvänsä.
Klubi ottaa helpot rahat sen sijaan, että yrittäisivät olla mukana rakentamassa suomalaiseen jalkapalloon jotain sellaista, että Liverpoolille voidaan sanoa ei ja samaiset rahat saataisin kasattua omista ottelutapahtumista kauden aikana. Jotain sellaista, että ihmiset valitsisivat Klubin Liverpoolin sijaan. Jotain sellaista, että ihmiset eivät ostaisi lippuja tuohon otteluun, koska Liverpool ei yksinkertaisesti kiinnosta - etenkään, kun kotimaisen pääsarjan ratkaisut ovat käsillä. Nyt tilanne Liverpool-ottelussa tulee olemaan se, että siellä on punaisia paitoja moninkertainen määrä sinivalkoisiin paitoihin verrattuna. Ja tämä vain ja ainoastaan sen takia, että heitä ei kiinnosta kotimainen jalkapallo. Heitä kiinnostaa englantilaisen jalkapallojoukkueen treenimatsi enemmän.
Ja se ei ole niiden Liverpoolin valinneiden ihmisten vika vähimmässäkään määrin. Se on suomalaisten jalkapalloseurojen ja tässä yksittäisessä tapauksessa Klubin (ja IFK Mariehamnin) vika. Klubin ja muiden suomalaisseurojen pitäisi kaikin voimin yrittää rakentaa sellaista yhteisöllisyyttä, jolla nämä Liverpoolin, tai jonkin muun ulkomaisen seurajoukkueen valinneet ihmiset saataisiin suomalaisiin katsomoihin. Nyt Klubi (ja IFK Mariehamn) toivottavat yhden Euroopan suurimman seurajoukkueen tervetulleeksi haalimaan kannattajia itselleen Klubin (ja IFK Mariehamnin) katsoessa innoissaan vieressä.
Ja mitä tekee Veikkausliigan nimisponsori? Sen sijaan, että kieltäisi ottelusiirron kyseisenä ajankohtana, Veikkaus mainostaa jokaisessa mahdollisessa viestintäkanavassaan kyseistä ottelua ja lorottaa sponsoroimansa sarjan päälle ihan yhtä lailla. Vaan mitäpä se Veikkausta haittaisikaan, paljon enemmänhän suomalaiset syytävät Vakioon ja Pitkävetoon rahaa, jos kentällä on Liverpool.
Sitten tuo IFK Mariehamn. He tekevät itsestään ehkäpä vieläkin suurempia pellejä - ainakin siinä tapauksessa, jos ruskeassa kirjekuoressa ei liiku kompensaatiota heidän suuntaansa. Kyseessä on siis heidän kotiottelu, johon on keskellä mestaruus- ja mitalitaistoa tulossa vastaan Suomen kiinnostavin jalkapalloseura. Sen sijaan, että IFK ilmoittaisi, että ottelusiirto ei kelpaa ja Klubi voi halutessaan lähettää Maarianhaminaan pelaamaan A-junnut tai Klubi 04:n, niin IFK nostaa Nivealla rasvatun perseensä pystyyn, hameen korviin ja ilmoittaa, että totta kai siirretään matsia, jotta meidän pahin kilpailijamme saa helvetillisen kasan rahaa ja voi jatkossa kairata meitä vielä syvemmälle perseeseen Veikkausliigassa.
Näillä toimilla Veikkausliigan yleisökeskiarvo pysyy jatkossakin alle 3000:n katsojan samalla, kun Liverpoolin Suomen kannattajaryhmä jatkaa kasvuaan. Tyytyväisiä ovat Klubin rahakirstunvartija, Veikkausliigan pääsponsori, ja Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja, joka muuten käytännössä aloitti tuoreimman rupeamansa Palloliiton tehtävissä toteamalla "että tällä tavalla pyritään tuomaan Suomeen sitä kaivattua jalkapallokulttuuria", kun kahden Valioliigajoukkueen harjoitusottelu Suomessa varmistui. Suomalaisen jalkapallon merkittävimmällä tontilla häärivä ihminenkin on siis täysin avoimesti valmis myymään kannattajat ulkomaille sen sijaan, että heidät yritettäisiin pitää omissa katsomoissa.
Hyvin, hyvin oksettavaa ja synkkää paskaa.
EDIT: Jälkikäteen haluan lisätä tähän vielä, että en missään nimessä toivo, että IFK Mariehamn olisi saanut jotain rahallista kompensaatiota tuosta ottelusiirrosta. Se tekee ehkä IFK Mariehamnin toimista aavistuksen ymmärrettävämpiä, mutta vielä vähemmän hyväksyttävämpiä ja asettaa Veikkausliigan ja HJK:n edelleen vielä synkempään valoon.
Tässä yhteydessä lienee aiheellista mainita myös RoPS:n yritykset siirtää viime kaudella IFK Mariehamn - RoPS -ottelua keskellä eurokiireitä. Eipä onnistunut silloin mitenkän IFK:n puolesta. Mikähän nämä kaksi ottelusiirtoa erottaa toisistaan? Joku urheilutoimittaja voisi hieman penkoa asioita.
maanantai 15. kesäkuuta 2015
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Välitöntä toimintaa, kiitos
Nukuin yön yli toiveikkaana. Koska Mixu Paatelainen ponnekkaasti ilmoitti, ettei tietenkään aio erota, odottelin aamuksi uutista, jossa Pertti Alaja kertoo Suomen jalkapallomaajoukkueen vaihtavan päävalmentajaa välittömästi. Eipä näy uutista.
Näin sen sijaan tämän videon. Sen lisäksi, että Mixu ehti arvostelemaan palkkansa (IS:n Juha Kanervan twiitin mukaan kohtuulliset 22 000 euroa/kk) maksajat, eli kannattajat, hän lähti taisteluun toimittajia vastaan ja teki itsestään ihan suoraan sanottuna pellen. Osoitti oman ammattitaidottomuutensa monellakin tapaa.
Toimittaja siis kysyy ennen videon alkua Mixulta tilastoihin tukeutuen, että jos kerran pelijärjestelmässä ei ole vikaa, niin missä on? Mixu vastaa, että toimittaja alleviivaa kysymyksellä omaa ammattitaidottomuuttaan ja sitä, että toimittaja ei osaa katsoa peliä. Mixun mukaan aiempiin peleihin lähteminen hyökkäyksen ja maalitilanteiden luomisen kautta oli onnistunut ratkaisu. Ja nyt Unkaria vastaan "lähdetään puolustuksen kautta, tehdään Unkarille ottelu vaikeaksi ja vastahyökkäyksien kautta luodaan tilanteita ja voitetaan 1-0. Tai 2-0."
Eli Mixun mukaan pelisuunnitelma on onnistunut, jos hän on sen suunnitellut ja hänen päässään se toimii. Aiemmissa peleissä hyökkäyksen kautta lähtiessä on siis onnistuttu. Ja nyt, hieman karsintojen puolivälin jälkeen oltiin tilanteessa, jossa tappion jälkeen Färsaaret kirmasi meidän ohi sarjataulukossa. Ja nyt, lue Mixu tarkasti, me ei voitettu 1-0. Eikä 2-0. Me hävittiin 0-1. Silloin se pelisuunnitelma ei toiminut.
Toisin kuin Mixu on useasti todennut, Suomen maajoukkue ei ole mikään pelaajien kehitystehdas tai paikka missä kehitetään suomalaista jalkapalloa. Suomen maajoukkue on tärkein mittari sille, miten suomalaisia pelaajia ja suomalaista jalkapalloa on kehitetty maajoukkueen alapuolella, eli seuroissa. Maajoukkueen päävalmentajan tehtävä on ulosmitata se tehty kehitystyö niin, että tulokset ovat mahdollisimman hyviä. Nyt Mixu sai luoda ja kehittää omaa pelitapaansa maajoukkueelle hyvän tovin ennen päävalmentajapestinsä päätavoitetta, eli EM2016-karsintoja. Nyt karsintoja on jäljellä neljä ottelua ja Suomi yrittää välttää lohkojumboksi jäämistä, mikä on nähdyillä esityksillä enemmän kuin todennäköistä, kun ohi kirmaa Färsaaret - siis Färsaaret - ja todennäköisesti kohta myös Kreikka. Seuraavan kerran EM-kisoista puhutaan ennen vuoden 2020 karsintoja.
Edellinen kappale kertoo aika korutonta kertomaa siitä, että Mixu on maajoukkueen suurin epäonnistuja, joka sysää syyt kuitenkin kerta toisensa jälkeen milloin pelaajien, milloin kannattajien ja milloin median syyksi. Hänen pelitapansa ja -suunnitelmansa toimii, kuten videolta voimme kuulla.
Pertti Alajan johtama Palloliitto on puolestaan päävastuussa siitä, minkälaista pelaajamateriaalia Mixun ja muiden päävalmentajien käyttöön kulloinkin tulee. Se materiaali on kenties heikompaa kuin esimerkiksi Roy Hodgsonin alaisuudessa oli, mutta ero ei missään nimessä ole nähdyn kaltainen. Ei, vaikka suomalaisessa pelaajatuotannossa on paljon kehitettävää. Suomen maajoukkueen käytössä oleva pelaajamateriaali ei tasonsa puolesta kuitenkaan takuulla kalpene Färsaarille. Pelitapa sen sijaan kalpenee.
Seuraava askel suomalaisen jalkapallon kehittämisessä on Mixun erottaminen juhannukseen mennessä ja Pertti Alajan poistuminen välittömästi perässä. Ensinmainittu on ehkä jopa jossain määräin todennäköistä, mutta Alaja ei valitettavasti eroa. Tuskin edes sitten, jos FIFA:n korruptiotutkinnasta löytyy jotain Alajaan liittyviä epäselvyyksiä. Toivottavasti ei löydy, mutta Alajan ollessa kyseessä mikään ei yllättäisi.
Näin sen sijaan tämän videon. Sen lisäksi, että Mixu ehti arvostelemaan palkkansa (IS:n Juha Kanervan twiitin mukaan kohtuulliset 22 000 euroa/kk) maksajat, eli kannattajat, hän lähti taisteluun toimittajia vastaan ja teki itsestään ihan suoraan sanottuna pellen. Osoitti oman ammattitaidottomuutensa monellakin tapaa.
Toimittaja siis kysyy ennen videon alkua Mixulta tilastoihin tukeutuen, että jos kerran pelijärjestelmässä ei ole vikaa, niin missä on? Mixu vastaa, että toimittaja alleviivaa kysymyksellä omaa ammattitaidottomuuttaan ja sitä, että toimittaja ei osaa katsoa peliä. Mixun mukaan aiempiin peleihin lähteminen hyökkäyksen ja maalitilanteiden luomisen kautta oli onnistunut ratkaisu. Ja nyt Unkaria vastaan "lähdetään puolustuksen kautta, tehdään Unkarille ottelu vaikeaksi ja vastahyökkäyksien kautta luodaan tilanteita ja voitetaan 1-0. Tai 2-0."
Eli Mixun mukaan pelisuunnitelma on onnistunut, jos hän on sen suunnitellut ja hänen päässään se toimii. Aiemmissa peleissä hyökkäyksen kautta lähtiessä on siis onnistuttu. Ja nyt, hieman karsintojen puolivälin jälkeen oltiin tilanteessa, jossa tappion jälkeen Färsaaret kirmasi meidän ohi sarjataulukossa. Ja nyt, lue Mixu tarkasti, me ei voitettu 1-0. Eikä 2-0. Me hävittiin 0-1. Silloin se pelisuunnitelma ei toiminut.
Toisin kuin Mixu on useasti todennut, Suomen maajoukkue ei ole mikään pelaajien kehitystehdas tai paikka missä kehitetään suomalaista jalkapalloa. Suomen maajoukkue on tärkein mittari sille, miten suomalaisia pelaajia ja suomalaista jalkapalloa on kehitetty maajoukkueen alapuolella, eli seuroissa. Maajoukkueen päävalmentajan tehtävä on ulosmitata se tehty kehitystyö niin, että tulokset ovat mahdollisimman hyviä. Nyt Mixu sai luoda ja kehittää omaa pelitapaansa maajoukkueelle hyvän tovin ennen päävalmentajapestinsä päätavoitetta, eli EM2016-karsintoja. Nyt karsintoja on jäljellä neljä ottelua ja Suomi yrittää välttää lohkojumboksi jäämistä, mikä on nähdyillä esityksillä enemmän kuin todennäköistä, kun ohi kirmaa Färsaaret - siis Färsaaret - ja todennäköisesti kohta myös Kreikka. Seuraavan kerran EM-kisoista puhutaan ennen vuoden 2020 karsintoja.
Edellinen kappale kertoo aika korutonta kertomaa siitä, että Mixu on maajoukkueen suurin epäonnistuja, joka sysää syyt kuitenkin kerta toisensa jälkeen milloin pelaajien, milloin kannattajien ja milloin median syyksi. Hänen pelitapansa ja -suunnitelmansa toimii, kuten videolta voimme kuulla.
Pertti Alajan johtama Palloliitto on puolestaan päävastuussa siitä, minkälaista pelaajamateriaalia Mixun ja muiden päävalmentajien käyttöön kulloinkin tulee. Se materiaali on kenties heikompaa kuin esimerkiksi Roy Hodgsonin alaisuudessa oli, mutta ero ei missään nimessä ole nähdyn kaltainen. Ei, vaikka suomalaisessa pelaajatuotannossa on paljon kehitettävää. Suomen maajoukkueen käytössä oleva pelaajamateriaali ei tasonsa puolesta kuitenkaan takuulla kalpene Färsaarille. Pelitapa sen sijaan kalpenee.
Seuraava askel suomalaisen jalkapallon kehittämisessä on Mixun erottaminen juhannukseen mennessä ja Pertti Alajan poistuminen välittömästi perässä. Ensinmainittu on ehkä jopa jossain määräin todennäköistä, mutta Alaja ei valitettavasti eroa. Tuskin edes sitten, jos FIFA:n korruptiotutkinnasta löytyy jotain Alajaan liittyviä epäselvyyksiä. Toivottavasti ei löydy, mutta Alajan ollessa kyseessä mikään ei yllättäisi.
lauantai 13. kesäkuuta 2015
On vähän vaikeaa
Tämä blogi jäi aikanaan elelemään hiljaiseloa, kun liityin vastapallo.com-nettilehden kirjoittajatiimiin mukaan. Nyt kun Vastis on hautajaisia vaille valmis jäämään historiaan, niin nostan Valkomustan maailman henkiin ainakin yhden tekstin ajaksi. Tekstin, jota kirjoittaessani Färsaaret siirtyivät 2-0-johtoon Kreikkaa vastaan ja varmistelevat paikkaansa Suomen edellä EM-karsintalohkossa. Siis Färsaaret. Suomen edellä.
Juuri tällä hetkellä on melko vaikeaa olla jalkapalloa rakastava minä. Laji on toki edelleen kaunein kaikista minun silmissäni ja muuttuu edelleen kauniimmaksi, kunhan FIFA:n likapyykki pestään viimeistä tahraa myöten. Sitten ovat nuo suosikkijoukkueet, jotka tällä hetkellä tekevät olon aavistuksen vaikeaksi.
Kaiken ytimessä on luonnolliseti Valkeakosken Haka ja sen lippulaivaa pyörittävä FC Haka Oy. Seura, jota olen kannattanut niin pienestä pojasta lähtien, etten edes muista niitä aikoja. Seura, jonka ympärillä oleva yhteisö on minulle toinen perhe ja jonka toiminnassa saan olla mukana muun muassa kuuluttajana, viestinnän apumiehenä ja puuhastelemassa sosiaalisessa mediassa. Ja mikä tärkeintä saan olla siis Hakan kannattaja. Nyt seuran tulevaisuus on kuitenkin taas kerran vaakalaudalla.
Verottajan antama konkurssiuhka on päällä ja sen väistämiseksi on käynnissä osakeanti. En epäile, etteikö osakeanti tuottaisi taas kerran riittävästi pennejä jonoon, jotta päästään selvittämään seuraavaa taloudellista ahdinkoa. Hakan pelastuksena ovat useampaan kertaan olleet perineet ja niin näyttää olevan nytkin. Kohta 81 vuotta futiskansaa viihdyttänyt seura on kerännyt ympärilleen niin mittavan yhteisön, että se pitää seuran pytyssä vaikka väkisin. Hakaan sisältyy liian paljon muistoja ja historiaa romukoppaan heitettäväksi. Siitä huolimatta takaraivoa nakertaa ajatus siitä, että entä jos seuraa ei kohta enää olekaan. Onko sen jälkeen voimia lähteä rakentamaan Hakalle uuttan nousua Tampereen piirin Kutosesta? Tuntuisiko se samalta seuralta? Ottaisiko emoseura Hakan takaisin siipiensä alleen osakeyhtiö-seikkailun jälkeen? Paljon kysymyksiä, joihin en toivottavasti joudu etsimään vastauksia.
Sitten tuo maajoukkue ja Suomen Palloliitto. Ikuisena optimistina olen aina karsintojen lohkoarvonnan jälkeen sitä mieltä, että Suomi menee kisoihin. Ja joka kerta joudun ennemmin tai myöhemmin pettymään. Niin nytkin. Nyt se pettymys on vain vielä normaaliakin suurempi monestakin eri syystä. Nämä olivat ihan oikeasti kaikkien aikojen mahdollisuus. Mixu Paatelainen palkattiin hyvissä ajoin tekemään työtä EM16-projektia varten ja startti olikin lupaava. Kaikki tekeminen Mixun projektissa oli alisteista sille, että Suomi nähtäisiin Ranskan EM-kisoissa kesällä 2016.
Vaan kun ei nähdä. Färsaarista haettiin vielä tyylikkäät pisteet, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt päin seinää. (Se Kreikka muuten hävisi Färsaarille juuri 2-1, eli tuo futiksen mahtivaltio on Huuhkajien edellä EM-karsinnoissa.) Kentällä on nähty epävarma lauma Suomen paita päällä hortoilevia pelaajia, joilla ei oikein ole tietoa rooleista, pelitavasta, eikä mistään muustakaan. Kentällä ei ole annettu itsestään kaikkea kuin ajoittain. Tänäänkin saatiin odotella toisen jakson alkuun ennen kuin Suomen löysi kiveksensä ja kentällä oikeasti taisteltiin voitosta. Sekään ei toki tällä kertaa riittänyt, mutta tappioitakin on helpompi käsitellä, jos joukkue antaa koko ajan kaikkensa. Nyt niin ei ole ollut.
Ja mitä tekee Mixu Paatelainen? Heittää kerta toisensa jälkeen pelaajat junan alle. Milloin ei viimeistellä tarpeeksi hyvin, milloin ollaan löysiä, jos ollaan löysiä. Milloin ei olla tarpeeksi hyviä ja mitä milloinkin. Tänään hyvänä esimerkkinä toimi kapteeni Niklas Moisanderin haastattelu ottelun jälkeen. "Me ollaan huonoja" toistui moneen kertaan. Hyvin on päävalmentajan sanoma mennyt perille. Ja silloin kun Mixun pitäisi kantaa oma vastuunsa, puhe kääntyy luotuihin maalipaikkoihin ja positiiviseen ilmeeseen ja siihen kuinka vastustustajat ovat kerta toisena jälkeen parempia. Ja näin. Unkari-ottelun jälkeen Mixu ehtikin jo kertomaan, ettei tietenkään aio erota. Vaikka pitäisi. Vaikka ehdottomasti pitäisi. Se Mixun pitäisi tiedostaa pelkästään vahvan Brittitaustansa takia - jos epäonnistuu duunissaan noin pahasti, on omaehtoinen eroaminen viimeinen mahdollisuus kantaa vastuunsa.
Samalla oven avauksella voisi lähteä toki myös Pertti Alaja ja iso osa Palloliiton henkilökunnastakin. Pertti Alajan valinta palloliiton puheenjohtajaksi oli suurin virhe suomalaisessa jalkapallossa viime vuosina. Päätöksenteko palasi 1990-luvulle ja luottamus liiton toimintaan karisi kauas pakkasen puolelle. Alaja on tuomittu valtion virkamiehen lahjonnasta, luottokorttien kanssa on ollut epäselvyyksiä ja viimeisimmän Urheilulehden mukaan Suomen Cupin arvontaakin Alaja on takavuosina koittanut manipuloida. Väitetäänpä miehen myyneen HJK:n maalivahtina pelatessaan pisteetkin jostain ottelusta vastustajalle. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä Etelä-Afrikan vuoden 2010 MM-kisojen taustalta paljastuu, kun tutkinta niiden tiimoilta etenee. Alaja toimi kyseisten kisojen turnausjohtajana.
Suomalainen jalkapallo kaipaa puhdasta pöytää ja uutta alkua, eikä sitä ole nykyjohdon alaisuudessa näkyvissä.
Ei muuta kuin Via Dolorosa ja Hakapotku soimaan ja odottelemaan seuraavia matseja. Kyllä me ne jo voitetaan - niin kentällä kuin laskuviidakossakin!
Juuri tällä hetkellä on melko vaikeaa olla jalkapalloa rakastava minä. Laji on toki edelleen kaunein kaikista minun silmissäni ja muuttuu edelleen kauniimmaksi, kunhan FIFA:n likapyykki pestään viimeistä tahraa myöten. Sitten ovat nuo suosikkijoukkueet, jotka tällä hetkellä tekevät olon aavistuksen vaikeaksi.
Kaiken ytimessä on luonnolliseti Valkeakosken Haka ja sen lippulaivaa pyörittävä FC Haka Oy. Seura, jota olen kannattanut niin pienestä pojasta lähtien, etten edes muista niitä aikoja. Seura, jonka ympärillä oleva yhteisö on minulle toinen perhe ja jonka toiminnassa saan olla mukana muun muassa kuuluttajana, viestinnän apumiehenä ja puuhastelemassa sosiaalisessa mediassa. Ja mikä tärkeintä saan olla siis Hakan kannattaja. Nyt seuran tulevaisuus on kuitenkin taas kerran vaakalaudalla.
Verottajan antama konkurssiuhka on päällä ja sen väistämiseksi on käynnissä osakeanti. En epäile, etteikö osakeanti tuottaisi taas kerran riittävästi pennejä jonoon, jotta päästään selvittämään seuraavaa taloudellista ahdinkoa. Hakan pelastuksena ovat useampaan kertaan olleet perineet ja niin näyttää olevan nytkin. Kohta 81 vuotta futiskansaa viihdyttänyt seura on kerännyt ympärilleen niin mittavan yhteisön, että se pitää seuran pytyssä vaikka väkisin. Hakaan sisältyy liian paljon muistoja ja historiaa romukoppaan heitettäväksi. Siitä huolimatta takaraivoa nakertaa ajatus siitä, että entä jos seuraa ei kohta enää olekaan. Onko sen jälkeen voimia lähteä rakentamaan Hakalle uuttan nousua Tampereen piirin Kutosesta? Tuntuisiko se samalta seuralta? Ottaisiko emoseura Hakan takaisin siipiensä alleen osakeyhtiö-seikkailun jälkeen? Paljon kysymyksiä, joihin en toivottavasti joudu etsimään vastauksia.
Sitten tuo maajoukkue ja Suomen Palloliitto. Ikuisena optimistina olen aina karsintojen lohkoarvonnan jälkeen sitä mieltä, että Suomi menee kisoihin. Ja joka kerta joudun ennemmin tai myöhemmin pettymään. Niin nytkin. Nyt se pettymys on vain vielä normaaliakin suurempi monestakin eri syystä. Nämä olivat ihan oikeasti kaikkien aikojen mahdollisuus. Mixu Paatelainen palkattiin hyvissä ajoin tekemään työtä EM16-projektia varten ja startti olikin lupaava. Kaikki tekeminen Mixun projektissa oli alisteista sille, että Suomi nähtäisiin Ranskan EM-kisoissa kesällä 2016.
Vaan kun ei nähdä. Färsaarista haettiin vielä tyylikkäät pisteet, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt päin seinää. (Se Kreikka muuten hävisi Färsaarille juuri 2-1, eli tuo futiksen mahtivaltio on Huuhkajien edellä EM-karsinnoissa.) Kentällä on nähty epävarma lauma Suomen paita päällä hortoilevia pelaajia, joilla ei oikein ole tietoa rooleista, pelitavasta, eikä mistään muustakaan. Kentällä ei ole annettu itsestään kaikkea kuin ajoittain. Tänäänkin saatiin odotella toisen jakson alkuun ennen kuin Suomen löysi kiveksensä ja kentällä oikeasti taisteltiin voitosta. Sekään ei toki tällä kertaa riittänyt, mutta tappioitakin on helpompi käsitellä, jos joukkue antaa koko ajan kaikkensa. Nyt niin ei ole ollut.
Ja mitä tekee Mixu Paatelainen? Heittää kerta toisensa jälkeen pelaajat junan alle. Milloin ei viimeistellä tarpeeksi hyvin, milloin ollaan löysiä, jos ollaan löysiä. Milloin ei olla tarpeeksi hyviä ja mitä milloinkin. Tänään hyvänä esimerkkinä toimi kapteeni Niklas Moisanderin haastattelu ottelun jälkeen. "Me ollaan huonoja" toistui moneen kertaan. Hyvin on päävalmentajan sanoma mennyt perille. Ja silloin kun Mixun pitäisi kantaa oma vastuunsa, puhe kääntyy luotuihin maalipaikkoihin ja positiiviseen ilmeeseen ja siihen kuinka vastustustajat ovat kerta toisena jälkeen parempia. Ja näin. Unkari-ottelun jälkeen Mixu ehtikin jo kertomaan, ettei tietenkään aio erota. Vaikka pitäisi. Vaikka ehdottomasti pitäisi. Se Mixun pitäisi tiedostaa pelkästään vahvan Brittitaustansa takia - jos epäonnistuu duunissaan noin pahasti, on omaehtoinen eroaminen viimeinen mahdollisuus kantaa vastuunsa.
Samalla oven avauksella voisi lähteä toki myös Pertti Alaja ja iso osa Palloliiton henkilökunnastakin. Pertti Alajan valinta palloliiton puheenjohtajaksi oli suurin virhe suomalaisessa jalkapallossa viime vuosina. Päätöksenteko palasi 1990-luvulle ja luottamus liiton toimintaan karisi kauas pakkasen puolelle. Alaja on tuomittu valtion virkamiehen lahjonnasta, luottokorttien kanssa on ollut epäselvyyksiä ja viimeisimmän Urheilulehden mukaan Suomen Cupin arvontaakin Alaja on takavuosina koittanut manipuloida. Väitetäänpä miehen myyneen HJK:n maalivahtina pelatessaan pisteetkin jostain ottelusta vastustajalle. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä Etelä-Afrikan vuoden 2010 MM-kisojen taustalta paljastuu, kun tutkinta niiden tiimoilta etenee. Alaja toimi kyseisten kisojen turnausjohtajana.
Suomalainen jalkapallo kaipaa puhdasta pöytää ja uutta alkua, eikä sitä ole nykyjohdon alaisuudessa näkyvissä.
Ei muuta kuin Via Dolorosa ja Hakapotku soimaan ja odottelemaan seuraavia matseja. Kyllä me ne jo voitetaan - niin kentällä kuin laskuviidakossakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)