Piti jo mennä nukkumaan, mutta nyt on pakko, aivan pakko kirjoittaa muutama irrallinen tajunnanvirtaa muistuttava lause eräästä portugalilaisesta velhosta.
Tänään pelattiin jalkapalloilevan maailman todennäköisesti kaksi rahallisesti merkittävintä ottelua, kun iltapäivällä Coca Cola Championshipin nousufinaalissa kohtasivat Blackpool ja Cardiff ja nyt illalla Mestareiden Liigan finaalissa Bayern München ja Internazionale. CCC:n finaalin vei Blackpool, jolle toivoin voittoa ja niin kävi myös illan UCL-finaalissa, että se joukkue voitti, jolle sitä voittoa toivoin. Tai oikeammin, se manageri voitti, joka sen voiton toden totta ansaitsi. Ja vain sen managerin takia olin italialaisen seuran puolella tuossa finaalissa.
The Special One, oikealta nimeltään siis Josè Mourinho, on tottavie lempinimensä veroinen. 47-vuotiaana herra on voittanut 17 eri pokaalia, joissa on mukana kahdet mestaruudet kolmesta eri pääsarjasta, kaksi Mestareiden Liigan voittoa ja yksi UEFA-Cupin voitto. Aika harva maailman jalkapallovalmentajista kykenisi samaan, vaikka saisi valmentaa 100 vuotta.
Mourinhon tarina on kai jonkinlainen tuhkimotarina sekin. Miehen pelaajaura oli nippanappa omaani kovempi ja jalkapalloammattilaisuus jäikin pelaajana Mourinholta haaveeksi. Sen sijaan intohimo Kuningaslajia kohtaan hänellä on aina ollut vertaansa vailla. Hän on seurannut peliä koko ikänsä, analysoinut tapahtumia kentällä, katsellut, kuunnellut, opetellut ja mikä tärkeintä, myös oppinut. Ensimmäinen isompi tehtävä pelaajauran jälkeen Mourinholla ei kuitenkaan varsinaisesti liittynyt valmennukseen, vaan hän toimi Bobby Robsonin tulkkina Sporting Lissabonissa ja Portossa, josta hän seurasi Robsonia edelleen FC Barcelonaan. Robsonin lähdettyä Kataloniasta Mourinho kuitenkin jatkoi uraansa Camp Noulla Louis van Gaalin apulaisvalmentajana. Mielenkiintoinen kuriositeetti muuten, että muuan Louis van Gaal joutui hetki sitten päättyneessä finaalissa Mourinhon taktisen ylivoiman jyräämäksi Bayern Münchenin valmentajana.
2000-luvun alkupuolella (vuonna 2001, tai 2002, en valitettavasti jaksa tarkistaa vuotta) Mourinho siirtyi Porton päävalmentajaksi ja viimeistään tuo pesti toi herran nimen yleiseen tietouteen. Kaudella 2003 Porto voitti Mourinhon alaisuudessa triplan (liiga, Portugalin cup, UEFA-Cup) ja seuraavalla kaudella tuplan (liiga, UCL). Kauden 2004 jälkeen Chelsea oli hereillä ja palkkasi Mourinhon. Edessä oli hieman reilun kolmen kauden aikana kuusi erilaista pokaalia, mutta niin vain Chelsean miljardööriomistaja Roman Abramovits teki syksyllä 2007 yhden elmänsä hölmöimmistä ratkaisuista ja erotti Mourinhon tehtävistään. Vajaan vuoden hiljaiselon jälkeen The Special One kirjoitti sopimuksen Internazionalen kanssa ja nyt plakkarissa on kaksi Scudettoa, Italian Cupin mestaruus ja hetki sitten varmistunut Mestareiden Liigan voitto.
Mourinhon taktinen näkemys on ollut jo Porton ajoista alkaen ihailtavaa, mutta etenkin tämän kauden triplamestaruus on ollut täydellistä Josè Mourinhon näytöstä. Italiassa meinasi tulla pienen suvantovaiheen jälkeen kiire mestaruuten, kun AS Roma oli kalkkiviivoilla karata ohi, mutta senkin Inter ja Mourinho hoitivat. Mestareiden Liigan lohkovaihe hoitui myös ja pudotuspeleissä viimeistään alkoi Mourinhon show. Seura toisensa perään, valmentaja toisensa perään joutui vain ihmettelemään, kun Mourinho loihti voittoihin tarvittavat taktiikat. Mourinho rakensi Interin pelitavan joukkueen vahvuuksille ja toisaalta kerta toisensa jälkeen suorastaan tappoi vastustajien vahvuudet taktisilla oivalluksillaan ja pienillä pelin sisäisillä siiroillaan. Vaikka kentällä tänään nähtiinkin lähes ylivoimaiselta vaikuttanut Diego Milito, jonka jäljiltä Daniel van Buyten etsii varmasti edelleen reittiä Santiago Bernabeun koppiin ja vaikka Militon tutkaparina toimi oivallisesti Wesley Sneijder, oli ilta The Special Onen. Niin kuin oli koko kausikin.
Pelkkänä taktikkona Mourinho ei kuitenkaan herättäisi ehkä niin suuria tunteita kuin nyt. Mourinhon persoona on nimittäin herättänyt niin paljon keskustelua vuosien saatossa, että pitää oikeastaan palata ajassa taaksepäin jonnekin Brian Cloughin tienoille, että vastaan tulee jotain samankaltaista. Mourinhon jopa ylimielisen itsevarmat ja arrogantit lausunnot lehdistölle ovat olleet omiaan nostamaan toimittajien, vastustajien ja koko jalkapalloilevan maailman niskakarvat pystyyn ja laineet lyömään vasten Mourinhon villakangastakkia. Ja niinhän Josè-setä on sen laskelmoinut menevänkin. Hänen ei tarvitse kuin valita oikeat sanat syötiksi koukun ympärille, lehdistö nielee koukun, toinen toistaan raflaavammat otsikot kirkuvat lehtitelineissä ja netissä - ja Mourinhon valmentama joukkue keskittyy kaikessa rauhassa otteluun samalla, kun maailma huutaa The Special Onen ympärillä.
Vaikka olen kotimaisen jalkapallon suuri ystävä, enkä läheskään aina ihan täysin ymmärrä suomalaisten ajoittain intohimoistakin suhtautumista joihinkin ulkomaisiin seuroihin, niin menneenä iltana, Howard Webbin viimeisen pillinvihellyksen jälkeen, toivoin ihan vähän ja salaa, että olisin ollut nämä 27 vuotta Interin kannattaja. Ja vain sen takia, että heillä on, ainakin toistaiseksi, The Special One.
lauantai 22. toukokuuta 2010
perjantai 21. toukokuuta 2010
Hiljaisuus rikkoutuu pelipäivänä
Aikamoista hiljaiseloa on meikäläisen blogi viettänyt viime päivät. Ja ihan syystä toki, ajatukset ja tekemiset kun ovat kotona olleet aika tarkasti tuon sunnuntaina pari viikkoa täyttävän Kelmi Kelmiläisen ympärillä.
Jos nyt kuitenkin koittaisi rikkoa hiljaisuuden ja rupatella vaikka jotain illan pelistä. Tänäänhän siis, minun ja Lauran 53-vuotissyntymäpäivänä, pelataan Tehtiksellä jälleen Veikkausliigaa, kun AC Oulu saapuu yrittämään pisteiden ryöstöä Mika Nurmelan johdolla.
Hakahan tuossa ottelussa on ennakkosuosikki, siitä ei pääse mihinkään. Kotietu painaa vaakaa Hakan suuntaan, pelaajamateriaalikin on ainakin hivenen parempi ja sijoitus sarjataulukossakin on oululaisia parempi. Siinä missä Oulu on voittanut vain kauden avausottelunsa, koko Haka ensimmäisen tappionsa tällä kaudella vasta viidennessä ottelussaan Ratinassa viime maanantaina.
Olo on muutenkin jopa pelottavan luottavainen siihen nähden, että Hakan pelaaminen, etenkään hyökkäyksen osalta ei ole ollut vielä lähelläkään sitä, mitä sen näillä miehillä pitäisi olla. Puolustus on Ratinan matsia lukuunottamatta toiminut hyvin ja tiiviisti keskikentältä lähtien, mutta hyökkäysten rakentelu sakkaa. Jos Haka ei pääse nopealla suunnanmuutoksella vastahyökkäykseen, niin keinot ovat vähissä. Hitaasti rakennetuilla hyökkäyksillä luodut maalipaikat voi laskea helposti yhden käden sormin ja Hakan tekemät pelitilannemaalit tämän kauden liigassa voi kädetönkin kaveri laskea sormillaan. Aivan, niitä ei ole vielä ainuttakaan.
Jotain avaimia tuon hyökkäyspelaamisen parantamiseen tällaiselta nettimanageriltakin tietysti löytyy. Ensimmäisenä listalla on pelaajien roolittaminen vahvuuksiensa mukaan siellä keskikentällä. Tampereella Xhevdet Gela pelasi Hakan vasemmalla laidalla ja joutui vaihtoon paskan suorituksen jälkeen jo toisen jakson alussa, ihan syystä. Kysymys kuuluukin, että miksi Seve ei pelannut keskikentän keskellä, jossa hän oli koko pre-seasonin Hakan parhaimmistoa? Laitureita on kai muutenkin turha käyttää, kun paras heistä annettiin ilmaiseksi kilpailijalle vappuna. Jani Kauppilalla on puolestaan ollut alkukaudesta paljon enemmän pallollista vastuuta kuin aiempina vuosina, eikä se ole välttämättä hyvästä. Sen vastuun voisi hyvin siirtää vaikkapa Antty Hynyselle ja edellä mainitulle Gelalle. Kauppilan vahvuus on repimisessä, rikkomisessa ja raatamisessa. Niissä hommissa mies on keskikentän pohjalla liigan eliittiä. Kolmas tekijä on Quincy Osei. Potentiaalinen ghanalaisnuorukainen, mutta ei vielä Veikkausliigatason avainpelaaja. Haluankin kyseenalaistaa Quincyn avauspaikan hyvinkin vahvasti, koska hänen pelaamisensa ei ole Hakan hyökkäyksiä vienyt eteenpäin kuin harvoin.
Sami Ristilä on selkeästi päättänyt, että Hakan taktiikkaan kuuluu kärkipari ja mikäs siinä kyllä se kelpaa. Heidän alapuolellaan on käytetty sekä keskikentän timanttia, että selkeää neljän miehen keskikentän linjaa. Nyt kun paras laituri ulostettiin Maarianhaminaan, niin minun papereissani jäljelle jää tuo timantti ja se mielellään tähän muotoon:
Nam
Gela Hynynen
Kauppila
Eli korealainen Nam Ik-Kyoung pörräämään kärjen alapuolelle, Gela ja Hynynen tekemään peliä keskustaan ja Kauppila raatamaan paskahommia heidän alapuolelleen. Tuo olisi 4-4-2 -timantilla optimaalisin keskikenttä minun silmissäni. Gela pystyy kyllä rytmittämään Hakan pelaamista, kunhan hän pääsee pallolliseen rooliin keskikentän keskelle, eikä juoksemaan ajokoiran lailla pystypallojen perässä laidalle.
Näillä lähdetään siis AC Oulun kaatoon - ainakin toivottavasti. Matsista odottelen suhteellisen selvää Hakan voittoa, vaikka tiedän, että aiemmin nämä toiveet ovat usein tarkoittaneet vaikeaa iltapuhdetta. Fiilispohjalta vedetään kuitenkin veikkaus kotiinpäin:
Haka - AC Oulu 3-1 (2-0)
Innanen 12'
Nam 38'
Dom. Yobe 50'
Hynynen 77'
Koskissa on kuulemma jaettu ilmaislippuja koululaisille, eli yleisömääräkin saattaisi olla jopa kakkosella alkava. Veikataan vaikka 2212.
Näillä siis kohti iltaa ja aurinkoista Tehtistä. Hyvää futisviihdettä on varmasti luvassa, joten mikset myös sinä lähtisi katsomaan?
P.S. Laiskottaa niin paljon, että en jaksa edes oikolukea. Koittakaa tulkita kirjoitus- ja kielioppivirheet oikein.
Jos nyt kuitenkin koittaisi rikkoa hiljaisuuden ja rupatella vaikka jotain illan pelistä. Tänäänhän siis, minun ja Lauran 53-vuotissyntymäpäivänä, pelataan Tehtiksellä jälleen Veikkausliigaa, kun AC Oulu saapuu yrittämään pisteiden ryöstöä Mika Nurmelan johdolla.
Hakahan tuossa ottelussa on ennakkosuosikki, siitä ei pääse mihinkään. Kotietu painaa vaakaa Hakan suuntaan, pelaajamateriaalikin on ainakin hivenen parempi ja sijoitus sarjataulukossakin on oululaisia parempi. Siinä missä Oulu on voittanut vain kauden avausottelunsa, koko Haka ensimmäisen tappionsa tällä kaudella vasta viidennessä ottelussaan Ratinassa viime maanantaina.
Olo on muutenkin jopa pelottavan luottavainen siihen nähden, että Hakan pelaaminen, etenkään hyökkäyksen osalta ei ole ollut vielä lähelläkään sitä, mitä sen näillä miehillä pitäisi olla. Puolustus on Ratinan matsia lukuunottamatta toiminut hyvin ja tiiviisti keskikentältä lähtien, mutta hyökkäysten rakentelu sakkaa. Jos Haka ei pääse nopealla suunnanmuutoksella vastahyökkäykseen, niin keinot ovat vähissä. Hitaasti rakennetuilla hyökkäyksillä luodut maalipaikat voi laskea helposti yhden käden sormin ja Hakan tekemät pelitilannemaalit tämän kauden liigassa voi kädetönkin kaveri laskea sormillaan. Aivan, niitä ei ole vielä ainuttakaan.
Jotain avaimia tuon hyökkäyspelaamisen parantamiseen tällaiselta nettimanageriltakin tietysti löytyy. Ensimmäisenä listalla on pelaajien roolittaminen vahvuuksiensa mukaan siellä keskikentällä. Tampereella Xhevdet Gela pelasi Hakan vasemmalla laidalla ja joutui vaihtoon paskan suorituksen jälkeen jo toisen jakson alussa, ihan syystä. Kysymys kuuluukin, että miksi Seve ei pelannut keskikentän keskellä, jossa hän oli koko pre-seasonin Hakan parhaimmistoa? Laitureita on kai muutenkin turha käyttää, kun paras heistä annettiin ilmaiseksi kilpailijalle vappuna. Jani Kauppilalla on puolestaan ollut alkukaudesta paljon enemmän pallollista vastuuta kuin aiempina vuosina, eikä se ole välttämättä hyvästä. Sen vastuun voisi hyvin siirtää vaikkapa Antty Hynyselle ja edellä mainitulle Gelalle. Kauppilan vahvuus on repimisessä, rikkomisessa ja raatamisessa. Niissä hommissa mies on keskikentän pohjalla liigan eliittiä. Kolmas tekijä on Quincy Osei. Potentiaalinen ghanalaisnuorukainen, mutta ei vielä Veikkausliigatason avainpelaaja. Haluankin kyseenalaistaa Quincyn avauspaikan hyvinkin vahvasti, koska hänen pelaamisensa ei ole Hakan hyökkäyksiä vienyt eteenpäin kuin harvoin.
Sami Ristilä on selkeästi päättänyt, että Hakan taktiikkaan kuuluu kärkipari ja mikäs siinä kyllä se kelpaa. Heidän alapuolellaan on käytetty sekä keskikentän timanttia, että selkeää neljän miehen keskikentän linjaa. Nyt kun paras laituri ulostettiin Maarianhaminaan, niin minun papereissani jäljelle jää tuo timantti ja se mielellään tähän muotoon:
Nam
Gela Hynynen
Kauppila
Eli korealainen Nam Ik-Kyoung pörräämään kärjen alapuolelle, Gela ja Hynynen tekemään peliä keskustaan ja Kauppila raatamaan paskahommia heidän alapuolelleen. Tuo olisi 4-4-2 -timantilla optimaalisin keskikenttä minun silmissäni. Gela pystyy kyllä rytmittämään Hakan pelaamista, kunhan hän pääsee pallolliseen rooliin keskikentän keskelle, eikä juoksemaan ajokoiran lailla pystypallojen perässä laidalle.
Näillä lähdetään siis AC Oulun kaatoon - ainakin toivottavasti. Matsista odottelen suhteellisen selvää Hakan voittoa, vaikka tiedän, että aiemmin nämä toiveet ovat usein tarkoittaneet vaikeaa iltapuhdetta. Fiilispohjalta vedetään kuitenkin veikkaus kotiinpäin:
Haka - AC Oulu 3-1 (2-0)
Innanen 12'
Nam 38'
Dom. Yobe 50'
Hynynen 77'
Koskissa on kuulemma jaettu ilmaislippuja koululaisille, eli yleisömääräkin saattaisi olla jopa kakkosella alkava. Veikataan vaikka 2212.
Näillä siis kohti iltaa ja aurinkoista Tehtistä. Hyvää futisviihdettä on varmasti luvassa, joten mikset myös sinä lähtisi katsomaan?
P.S. Laiskottaa niin paljon, että en jaksa edes oikolukea. Koittakaa tulkita kirjoitus- ja kielioppivirheet oikein.
torstai 6. toukokuuta 2010
Yhden siirron anatomiaa
Sebastian Strandvall on pelaaja, joka nousi viimeistään viime kaudella myös suuren yleisön tietouteen hätyyteltyään Veikkausliigan tehopörssin kärkeä. Tuo erinomaisen laukaustekniikan omaava laituri takoi erikoistilanteita maaliluukulle jäätävällä tarkkuudella ja siinä sivussa viimeisteli itsekin jokusen maalin. Voidaan sanoa, että kausi 2009 oli Strandvallilta lopullinen läpimurto Veikkausliigatasolle.
Kesken kauden 2009 potkut saaneen Olli Huttusen sapluunassa Strandvallin rooli oli hyvin selkeä. Kesikentän oikeassa laidassa oli kuin räätälöity tontti Strandvallin kaltaiselle pelaajalle, jonka kunto hakee vertaistaan jopa Veikkausliigan tasolla ja jonka potkutekniikalla keskitykset ovat tarkkoja ja laukaukset sisäänleikkaamisten jälkeen teräviä. Huttusenkin aikana Strandvall pelasi muutaman ottelun keskikentän keskustassa sekä laitapuolustajana varsin vaihtelevalla ja suoraan sanoen heikolla menestyksellä. Nämä poikkeukset olivat tarpeen kuitenkin lähinnä loukkaantumisten takia.
Sami Ristilän tultua päävalmentajaksi kesken menneen kauden Hakan taktiikka muuttui Huttusen 4-2-3-1:stä perinteiseen 4-4-2 -muodostelmaan. Kauden lopussa Ristilän 4-4-2:sta löytyi kuitenkin selkeät laiturit ja luonnollinen paikka Strandvallille. Vuoden 2010 ensimmäisissä harjoitusotteluissa taktiikka oli edelleen sama, mutta Strandvallin pelipaikka oli eri. Ristilä yritti istuttaa Strandvallia keskikentän keskustaan, peliä tekevään rooliin. Talven edetessä tuon perinteisen 4-4-2 -ryhmityksen keskikenttä muotoutui lopulta niin sanottuun timantti-muotoon, jossa varsinaisia laitapelaajia ei edes ollut. Tämä tiputti samalla Strandvallin ominaisimman pelipaikan pois Hakan kokoonpanosta. Lopulta myös Strandvall itse tippui avauskokoonpanon ulkopuolelle, sillä peliesitykset eivät keskikentän keskustassa olleet, ainakaan tällaisen netti-valmentajan silmin, riittäviä. Lopulta tilanne meni siihen, että Veikkausliigakauden avausottelussa TPS:aa vastaan Strandvall ei päässyt kentälle lainkaan.
HJK:ia vastaan Helsingissä Strandvall pelasi jämäminuutit matsin lopusta, mutta aiempaan verrattuna vastuu oli edelleen minimaalista. Vappuaattona Hakalla oli kotiottelu Jaroa vastaan. Kuten aina, myös tuolloin odottelimme kavereiden kanssa mielenkiinnolla Hakan avauskokoonpanoa. Muuten kaikki näytti suunnilleen odotetulta, mutta Sebastian Strandvallin nimeä ei näkynyt sen enempää avauskokoonpanossa kuin vaihtopenkilläkään. Tietämättä asioiden taustoja sen enempää kirjoitin epäilyksistäni futisforum²:n otteluseurantaketjuun. Kevään tapahtumat huomioiden heräsi epäilys, että tulossa voisi olla uutisia Strandvallin tulevaisuudesta Hakassa. Ja ottelun aikana julkaistiinkin asiaa koskenut uutinen.
En tuolloin tiennyt, että mitä tuosta siirrosta pitäisi ajatella. Enkä oikeastaan tiedä vieläkään. Kantani on lähes paavoväyrysmäinen: En ole puolesta, enkä vastaan. Pikemminkin päinvastoin. Hakan kannattajana en pidä siirrosta alkuunkaan. Yksi edellisen kauden avainpelaajista päästettiin siirtymään ilmaiseksi (näin totesi urheilutoimenjohtaja Juha Lahtinen häneltä siirrosta kysyttäessä) yhden pääkilpailijan riveihin. Haka saa kuulemma osuuden Strandvallin mahdollisesta ulkomaansiirrosta tulevaisuudessa, mutta nyt rahaa ei siirron yhteydessä liikkunut, eikä tuo ainakaan kannattajan roolissa riitä tekemään siirrosta hyväksyttävää. Hakan kannattajana ainoa perustelu, joka jossain määrin puoltaa tuota siirtoa, on se, että Strandvallille ei Ristilän taktiikasta roolia löytynyt ja näin tietty säästetään palkkakuluissa ja on ehkä mahdollista palkata Ristilän taktiikkaan paremmin sopiva pelaaja. Siitä huolimatta tilanne ratkesi liian helposti kilpailijan eduksi. Strandvall olisi hyvin voitu pitää Hakassa taistelemassa peliajasta ja tarjoamassa vaihtoehtoja pelitapaan. Esimerkiksi Quincy Osei tai Xhevdet Gela eivät kumpikaan ole laitapelaajina Strandvallin tasoa. Miksei Strandvallia siirretty sivuun jo viime kauden jälkeen Hakasta, jos kerran miehestä kuitenkin luovuttiin näin helposti? Ottajia kauden päätteeksi olisi varmasti löytynyt.
Sisälläni vahvasti asuva jalkapalloromantikko on kuitenkin jossain määrin myös siirron puolella - jalkapallossa kun on muitakin arvoja kuin pelillinen ja taloudellinen menestys. Tietyt pelaajat saavat suorituksillaan minun arvostukseni puolelleen ja Sebastian Strandvall on kiistatta yksi niistä pelaajista. Se nöyryys, jolla Strandvall teki Hakan puolesta kentällä töitä useamman kauden, oli kaunista katsottavaa. Se lämmitti mieltä. Ja totta kai toivon, että Strandvallin kaltainen pelaaja menestyy urallaan ja pääsee käyttämään vahvuuksiaan hyväkseen. Ja niin raadolliselta kuin se tuntuukin, niin uskon, että se onnistuu tällä hetkellä paremmin IFK Mariehamnin kuin Valkeakosken Hakan riveissä.
Puntarissa on siis vastakkain Hakan kannattajan aatokset asiasta ja jalkapalloromantikon united smile -ajattelu jalkapallosta kauniina ja täydellisenä pelinä. Ihmisiä yhdistävänä universaalina taiteena - kielenä, jota osaavat puhua kaikki. Sitä en vain osaa sanoa, että kummalle puolelle vaaka kallistuu. Siitä olen kuitenkin varma, että kun Strandvall syksyllä juoksee IFK:n paita päällä Tehtiksen nurmelle, annan varmasti hänelle aplodit, mutta auta armias, jos Strandvall tekee maalin Hakan verkkoon, tai epäonnistuu keskityksessä meidän katsomon edessä - huudan hänelle riettauksia niin, että kitarisat vilkkuu Tehtaan piipuille saakka.
Hakan siirtopolitiikasta lienee ylipäätään tarjolla jutun juurta tulevaisuudessa, mutta odottelen vielä lisää mausteita kattilaan, ennen kuin tungen oman lusikkani sekaan.
Aivan lopuksi haluan tämän Case Strandvallin tiimoilta todeta, että kuten niin usein muulloinkin meidän jalkapallouramme ehtoopuolella olevien netti-managereiden analyyseissä, niin tässäkin olen liikkeellä lähes täysin mutu-pohjalta. Kirjoitan siis spekulaationi vailla minkäänlaista varmaa tietoa syistä ja tapahtumista, jotka lopulta johtivat Sebastian Strandvallin siirtymiseen Hakasta IFK Mariehamnin riveihin. Nämä spekulaatiot ovat kuitenkin jalkapallokeskustelujen tärkein mauste, siitäkin ehkä lisää myöhemmin.
Kesken kauden 2009 potkut saaneen Olli Huttusen sapluunassa Strandvallin rooli oli hyvin selkeä. Kesikentän oikeassa laidassa oli kuin räätälöity tontti Strandvallin kaltaiselle pelaajalle, jonka kunto hakee vertaistaan jopa Veikkausliigan tasolla ja jonka potkutekniikalla keskitykset ovat tarkkoja ja laukaukset sisäänleikkaamisten jälkeen teräviä. Huttusenkin aikana Strandvall pelasi muutaman ottelun keskikentän keskustassa sekä laitapuolustajana varsin vaihtelevalla ja suoraan sanoen heikolla menestyksellä. Nämä poikkeukset olivat tarpeen kuitenkin lähinnä loukkaantumisten takia.
Sami Ristilän tultua päävalmentajaksi kesken menneen kauden Hakan taktiikka muuttui Huttusen 4-2-3-1:stä perinteiseen 4-4-2 -muodostelmaan. Kauden lopussa Ristilän 4-4-2:sta löytyi kuitenkin selkeät laiturit ja luonnollinen paikka Strandvallille. Vuoden 2010 ensimmäisissä harjoitusotteluissa taktiikka oli edelleen sama, mutta Strandvallin pelipaikka oli eri. Ristilä yritti istuttaa Strandvallia keskikentän keskustaan, peliä tekevään rooliin. Talven edetessä tuon perinteisen 4-4-2 -ryhmityksen keskikenttä muotoutui lopulta niin sanottuun timantti-muotoon, jossa varsinaisia laitapelaajia ei edes ollut. Tämä tiputti samalla Strandvallin ominaisimman pelipaikan pois Hakan kokoonpanosta. Lopulta myös Strandvall itse tippui avauskokoonpanon ulkopuolelle, sillä peliesitykset eivät keskikentän keskustassa olleet, ainakaan tällaisen netti-valmentajan silmin, riittäviä. Lopulta tilanne meni siihen, että Veikkausliigakauden avausottelussa TPS:aa vastaan Strandvall ei päässyt kentälle lainkaan.
HJK:ia vastaan Helsingissä Strandvall pelasi jämäminuutit matsin lopusta, mutta aiempaan verrattuna vastuu oli edelleen minimaalista. Vappuaattona Hakalla oli kotiottelu Jaroa vastaan. Kuten aina, myös tuolloin odottelimme kavereiden kanssa mielenkiinnolla Hakan avauskokoonpanoa. Muuten kaikki näytti suunnilleen odotetulta, mutta Sebastian Strandvallin nimeä ei näkynyt sen enempää avauskokoonpanossa kuin vaihtopenkilläkään. Tietämättä asioiden taustoja sen enempää kirjoitin epäilyksistäni futisforum²:n otteluseurantaketjuun. Kevään tapahtumat huomioiden heräsi epäilys, että tulossa voisi olla uutisia Strandvallin tulevaisuudesta Hakassa. Ja ottelun aikana julkaistiinkin asiaa koskenut uutinen.
En tuolloin tiennyt, että mitä tuosta siirrosta pitäisi ajatella. Enkä oikeastaan tiedä vieläkään. Kantani on lähes paavoväyrysmäinen: En ole puolesta, enkä vastaan. Pikemminkin päinvastoin. Hakan kannattajana en pidä siirrosta alkuunkaan. Yksi edellisen kauden avainpelaajista päästettiin siirtymään ilmaiseksi (näin totesi urheilutoimenjohtaja Juha Lahtinen häneltä siirrosta kysyttäessä) yhden pääkilpailijan riveihin. Haka saa kuulemma osuuden Strandvallin mahdollisesta ulkomaansiirrosta tulevaisuudessa, mutta nyt rahaa ei siirron yhteydessä liikkunut, eikä tuo ainakaan kannattajan roolissa riitä tekemään siirrosta hyväksyttävää. Hakan kannattajana ainoa perustelu, joka jossain määrin puoltaa tuota siirtoa, on se, että Strandvallille ei Ristilän taktiikasta roolia löytynyt ja näin tietty säästetään palkkakuluissa ja on ehkä mahdollista palkata Ristilän taktiikkaan paremmin sopiva pelaaja. Siitä huolimatta tilanne ratkesi liian helposti kilpailijan eduksi. Strandvall olisi hyvin voitu pitää Hakassa taistelemassa peliajasta ja tarjoamassa vaihtoehtoja pelitapaan. Esimerkiksi Quincy Osei tai Xhevdet Gela eivät kumpikaan ole laitapelaajina Strandvallin tasoa. Miksei Strandvallia siirretty sivuun jo viime kauden jälkeen Hakasta, jos kerran miehestä kuitenkin luovuttiin näin helposti? Ottajia kauden päätteeksi olisi varmasti löytynyt.
Sisälläni vahvasti asuva jalkapalloromantikko on kuitenkin jossain määrin myös siirron puolella - jalkapallossa kun on muitakin arvoja kuin pelillinen ja taloudellinen menestys. Tietyt pelaajat saavat suorituksillaan minun arvostukseni puolelleen ja Sebastian Strandvall on kiistatta yksi niistä pelaajista. Se nöyryys, jolla Strandvall teki Hakan puolesta kentällä töitä useamman kauden, oli kaunista katsottavaa. Se lämmitti mieltä. Ja totta kai toivon, että Strandvallin kaltainen pelaaja menestyy urallaan ja pääsee käyttämään vahvuuksiaan hyväkseen. Ja niin raadolliselta kuin se tuntuukin, niin uskon, että se onnistuu tällä hetkellä paremmin IFK Mariehamnin kuin Valkeakosken Hakan riveissä.
Puntarissa on siis vastakkain Hakan kannattajan aatokset asiasta ja jalkapalloromantikon united smile -ajattelu jalkapallosta kauniina ja täydellisenä pelinä. Ihmisiä yhdistävänä universaalina taiteena - kielenä, jota osaavat puhua kaikki. Sitä en vain osaa sanoa, että kummalle puolelle vaaka kallistuu. Siitä olen kuitenkin varma, että kun Strandvall syksyllä juoksee IFK:n paita päällä Tehtiksen nurmelle, annan varmasti hänelle aplodit, mutta auta armias, jos Strandvall tekee maalin Hakan verkkoon, tai epäonnistuu keskityksessä meidän katsomon edessä - huudan hänelle riettauksia niin, että kitarisat vilkkuu Tehtaan piipuille saakka.
Hakan siirtopolitiikasta lienee ylipäätään tarjolla jutun juurta tulevaisuudessa, mutta odottelen vielä lisää mausteita kattilaan, ennen kuin tungen oman lusikkani sekaan.
Aivan lopuksi haluan tämän Case Strandvallin tiimoilta todeta, että kuten niin usein muulloinkin meidän jalkapallouramme ehtoopuolella olevien netti-managereiden analyyseissä, niin tässäkin olen liikkeellä lähes täysin mutu-pohjalta. Kirjoitan siis spekulaationi vailla minkäänlaista varmaa tietoa syistä ja tapahtumista, jotka lopulta johtivat Sebastian Strandvallin siirtymiseen Hakasta IFK Mariehamnin riveihin. Nämä spekulaatiot ovat kuitenkin jalkapallokeskustelujen tärkein mauste, siitäkin ehkä lisää myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)