Sebastian Strandvall on pelaaja, joka nousi viimeistään viime kaudella myös suuren yleisön tietouteen hätyyteltyään Veikkausliigan tehopörssin kärkeä. Tuo erinomaisen laukaustekniikan omaava laituri takoi erikoistilanteita maaliluukulle jäätävällä tarkkuudella ja siinä sivussa viimeisteli itsekin jokusen maalin. Voidaan sanoa, että kausi 2009 oli Strandvallilta lopullinen läpimurto Veikkausliigatasolle.
Kesken kauden 2009 potkut saaneen Olli Huttusen sapluunassa Strandvallin rooli oli hyvin selkeä. Kesikentän oikeassa laidassa oli kuin räätälöity tontti Strandvallin kaltaiselle pelaajalle, jonka kunto hakee vertaistaan jopa Veikkausliigan tasolla ja jonka potkutekniikalla keskitykset ovat tarkkoja ja laukaukset sisäänleikkaamisten jälkeen teräviä. Huttusenkin aikana Strandvall pelasi muutaman ottelun keskikentän keskustassa sekä laitapuolustajana varsin vaihtelevalla ja suoraan sanoen heikolla menestyksellä. Nämä poikkeukset olivat tarpeen kuitenkin lähinnä loukkaantumisten takia.
Sami Ristilän tultua päävalmentajaksi kesken menneen kauden Hakan taktiikka muuttui Huttusen 4-2-3-1:stä perinteiseen 4-4-2 -muodostelmaan. Kauden lopussa Ristilän 4-4-2:sta löytyi kuitenkin selkeät laiturit ja luonnollinen paikka Strandvallille. Vuoden 2010 ensimmäisissä harjoitusotteluissa taktiikka oli edelleen sama, mutta Strandvallin pelipaikka oli eri. Ristilä yritti istuttaa Strandvallia keskikentän keskustaan, peliä tekevään rooliin. Talven edetessä tuon perinteisen 4-4-2 -ryhmityksen keskikenttä muotoutui lopulta niin sanottuun timantti-muotoon, jossa varsinaisia laitapelaajia ei edes ollut. Tämä tiputti samalla Strandvallin ominaisimman pelipaikan pois Hakan kokoonpanosta. Lopulta myös Strandvall itse tippui avauskokoonpanon ulkopuolelle, sillä peliesitykset eivät keskikentän keskustassa olleet, ainakaan tällaisen netti-valmentajan silmin, riittäviä. Lopulta tilanne meni siihen, että Veikkausliigakauden avausottelussa TPS:aa vastaan Strandvall ei päässyt kentälle lainkaan.
HJK:ia vastaan Helsingissä Strandvall pelasi jämäminuutit matsin lopusta, mutta aiempaan verrattuna vastuu oli edelleen minimaalista. Vappuaattona Hakalla oli kotiottelu Jaroa vastaan. Kuten aina, myös tuolloin odottelimme kavereiden kanssa mielenkiinnolla Hakan avauskokoonpanoa. Muuten kaikki näytti suunnilleen odotetulta, mutta Sebastian Strandvallin nimeä ei näkynyt sen enempää avauskokoonpanossa kuin vaihtopenkilläkään. Tietämättä asioiden taustoja sen enempää kirjoitin epäilyksistäni futisforum²:n otteluseurantaketjuun. Kevään tapahtumat huomioiden heräsi epäilys, että tulossa voisi olla uutisia Strandvallin tulevaisuudesta Hakassa. Ja ottelun aikana julkaistiinkin asiaa koskenut uutinen.
En tuolloin tiennyt, että mitä tuosta siirrosta pitäisi ajatella. Enkä oikeastaan tiedä vieläkään. Kantani on lähes paavoväyrysmäinen: En ole puolesta, enkä vastaan. Pikemminkin päinvastoin. Hakan kannattajana en pidä siirrosta alkuunkaan. Yksi edellisen kauden avainpelaajista päästettiin siirtymään ilmaiseksi (näin totesi urheilutoimenjohtaja Juha Lahtinen häneltä siirrosta kysyttäessä) yhden pääkilpailijan riveihin. Haka saa kuulemma osuuden Strandvallin mahdollisesta ulkomaansiirrosta tulevaisuudessa, mutta nyt rahaa ei siirron yhteydessä liikkunut, eikä tuo ainakaan kannattajan roolissa riitä tekemään siirrosta hyväksyttävää. Hakan kannattajana ainoa perustelu, joka jossain määrin puoltaa tuota siirtoa, on se, että Strandvallille ei Ristilän taktiikasta roolia löytynyt ja näin tietty säästetään palkkakuluissa ja on ehkä mahdollista palkata Ristilän taktiikkaan paremmin sopiva pelaaja. Siitä huolimatta tilanne ratkesi liian helposti kilpailijan eduksi. Strandvall olisi hyvin voitu pitää Hakassa taistelemassa peliajasta ja tarjoamassa vaihtoehtoja pelitapaan. Esimerkiksi Quincy Osei tai Xhevdet Gela eivät kumpikaan ole laitapelaajina Strandvallin tasoa. Miksei Strandvallia siirretty sivuun jo viime kauden jälkeen Hakasta, jos kerran miehestä kuitenkin luovuttiin näin helposti? Ottajia kauden päätteeksi olisi varmasti löytynyt.
Sisälläni vahvasti asuva jalkapalloromantikko on kuitenkin jossain määrin myös siirron puolella - jalkapallossa kun on muitakin arvoja kuin pelillinen ja taloudellinen menestys. Tietyt pelaajat saavat suorituksillaan minun arvostukseni puolelleen ja Sebastian Strandvall on kiistatta yksi niistä pelaajista. Se nöyryys, jolla Strandvall teki Hakan puolesta kentällä töitä useamman kauden, oli kaunista katsottavaa. Se lämmitti mieltä. Ja totta kai toivon, että Strandvallin kaltainen pelaaja menestyy urallaan ja pääsee käyttämään vahvuuksiaan hyväkseen. Ja niin raadolliselta kuin se tuntuukin, niin uskon, että se onnistuu tällä hetkellä paremmin IFK Mariehamnin kuin Valkeakosken Hakan riveissä.
Puntarissa on siis vastakkain Hakan kannattajan aatokset asiasta ja jalkapalloromantikon united smile -ajattelu jalkapallosta kauniina ja täydellisenä pelinä. Ihmisiä yhdistävänä universaalina taiteena - kielenä, jota osaavat puhua kaikki. Sitä en vain osaa sanoa, että kummalle puolelle vaaka kallistuu. Siitä olen kuitenkin varma, että kun Strandvall syksyllä juoksee IFK:n paita päällä Tehtiksen nurmelle, annan varmasti hänelle aplodit, mutta auta armias, jos Strandvall tekee maalin Hakan verkkoon, tai epäonnistuu keskityksessä meidän katsomon edessä - huudan hänelle riettauksia niin, että kitarisat vilkkuu Tehtaan piipuille saakka.
Hakan siirtopolitiikasta lienee ylipäätään tarjolla jutun juurta tulevaisuudessa, mutta odottelen vielä lisää mausteita kattilaan, ennen kuin tungen oman lusikkani sekaan.
Aivan lopuksi haluan tämän Case Strandvallin tiimoilta todeta, että kuten niin usein muulloinkin meidän jalkapallouramme ehtoopuolella olevien netti-managereiden analyyseissä, niin tässäkin olen liikkeellä lähes täysin mutu-pohjalta. Kirjoitan siis spekulaationi vailla minkäänlaista varmaa tietoa syistä ja tapahtumista, jotka lopulta johtivat Sebastian Strandvallin siirtymiseen Hakasta IFK Mariehamnin riveihin. Nämä spekulaatiot ovat kuitenkin jalkapallokeskustelujen tärkein mauste, siitäkin ehkä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti