Etäkannattajalle suurin osa otteluista on vierasotteluita. Vaikka Tehtaan kentälle tullessani tunnen henkisesti olevani kotona - onhan stadion myös Hakan kotikenttä - niin fyysisesti ottelu on siitä huolimatta vierasottelu. Kotipihasta kun on matkaa Tehtiksen parkkipaikalle noin 103 kilometriä. Viime kaudella Hakan perässä tuli ajeltua autolla jokunen sata kilometriä vaille kymppitonni.
Siitä huolimatta, tai ehkä jopa sen takia, vierasottelut ovat minulle vähintään yhtä tärkeitä kuin Hakan kotiottelut Tehtiksellä. Kotimatseista odotetaan pallonhallintaa, näyttävää pelaamista, maalipaikkoja ja maaleja. Jokaista kotimatsia lähdetään voittamaan. Tottahan toki näin on myös vieraissa, ainakin voittamisen osalta, mutta vieraissa ollaan siitä huolimatta ryöstöretkellä. Vierasottelussa joukkue ja sen kannattajat ovat vieraalla maalla tekemässä tihutöitä. Katsomossa on parhaimmillaan tuhansia ihmisiä, joiden mielestä Sinä ja joukkueesi ette ansaitse ottelusta yhtään mitään. Silloin, jos joskus, on hienoa tunnustaa väriä, heiluttaa valkomustaa kaulahuivia ja laulaa kannustuslauluja omalle joukkueelle. Vierasotteluissa pääsee usein vaihtamaan myös kuulumisia paikallisten futisihmisten kanssa hyvässä hengessä ja samalla hankkimaan uusia tuttavuuksia.
Vierasotteluiden eteen joutuu näkemään vaivaa. Siinä missä kotimatseihin pääsee omasta ruokapöydästä työpäivän jälkeen, pitää vierasotteluihin tehdä työvuorojärjestelyjä jo hyvän aikaa ennen pelipäivää. Töistä pitää päästä ajoissa, tai olla jopa vapaalla. Pitää sopia kyydit ja aikataulut, koota porukka autoon tai bussiin ja matkustaa vieraspaikkakunnalle. Vierasottelun tärkeyttä lisää varmasti tieto siitä, että jos nyt siellä - sanotaan vaikka Pietarsaaressa - tulee käkeen, niin seuraavan kerran sitä ryöstöä voi yrittää vasta seuraavalla kaudella. Ja matkaa siitä huolimatta on hitusen päälle 400 kilometriä per suunta.
Vierasotteluissa omassa roolissaan on myös tuo matkustaminen ja tapoja on monia. Henkilöautolla yksin, tai pienessä porukassa. Julkisilla yksin tai porukalla. Vähän isommalla porukalla saatetaan tarvita jo tila-autoa ja jos kaikki menee kuin suunnitellaan, niin busseja pitää alkaa varaamaan jo hyvissä ajoin. Ja onhan sitä joskus tarvittu sitä junaakin... Oikeastaan kaikkea on kokeiltu ja kaikissa vaihtoehdoissa on oma hohtonsa. Yksi parhaista vierasmatkoista ikinä on ystäväni 1+8 hengen tila-autolla tehty Vaasa-vierailu syksyllä 2006. Porukka meinasi kuihtua lähtöaamuna jo kolmeen henkeen, mutta edestakainen suhailu Valkeakoskella tuotti tulosta ja reissuun päästiin seitsemän hengen kesken. Matsissa tuli Vepsulta pataan maalein 2-1 ja kotimatka tuntui pidemmältä kuin aikoihin, mutta siitä huolimatta reissu oli yksi parhaista koskaan.
Pari yksin tehtyä reissuakin nousee heti mieleen kaudelta 2008. Toukokuussa järjestelin itseni töistä pois yhdeltä iltapäivällä. Matsi alkoi Pietarsaaressa 18:30, joten viisi ja puoli tuntia oli aikaa taivaltaa tuo reipas 400 kilometriä. Tiukka aikataulu, mutta lähdin yrittämään. Tietöiden takia meno näytti jo epätoivoiselta ennen Jyväskylää, mutta Äänekoskelta eteenpäin 13-tiellä matka taittui joutuisasti ja pysäköin autoni Centralplanin parkkipaikalle 13 minuuttia ennen matsin alkua. Haka voitti matsin 4-0 ja kiireetön kotimatka pitkin Pohjanmaan kinttupolkuja tuntui paljon lyhyemmältä, vaikka kotona olinkin vasta aamuneljän jälkeen. Toinen loistoreissu samalta kaudelta oli syksyinen RoPS-vieraskeikka. Lähtijöitä ei lopulta muita ollut, joten reissasin yöjunalla Rovaniemelle, kävelin tutustumiskierroksen Rovaniemellä päivän aikana, kävin katsomassa matsin, jonka Haka voitti 1-2 ja matkustin yöjunalla takaisin Lahteen. Reissun jälkeen oloa kuvasi parhaiten sanonta väsynyt, mutta onnellinen. Erikseen täytyy toki mainita vielä Maarianhamina-vierailut, joista ei tunnelmaa, menoa ja melskettä ole puttunut koskaan.
Hienoja mahdollisuuksia vierasmatkailuun ovat myös Cup-ottelut alasarjajoukkueiden kotikentille. Viimeisimpänä parin kauden takainen LoPa-vierasottelu. Viime kaudellakin olisi ollut Kajaani tarjolla, mutta se jäi valitettavasti väliin aikatauluongelmien takia. Seuraava mahdollisuus bongata uusi stadion ja hienoa alasarjakulttuuria on toukokuun puolivälissä, kun Haka pelaa Suomen Cupia tammisaarelaista EIF:ää vastaan. Saapa vain nähdä, että päästääkö tuo tuloillaan oleva Kelmi minua reissuun.
Kotiottelut ovat tottavie hienoja tapahtumia, mutta pitkäaikaisena etäkannattajana voin ilolla sanoa, että jalkapallon parissa minä käyn erittäin mielelläni myös vieraissa. Ne ovat omanlaisiaan kohokohtia jokainen reissu. Hakan pelatessa seuraavan kerran vieraissa on tosin vuorossa minun Veikkausliigakauteni ainoa kotiottelu Lahden Hiihtostadionilla. Hienoja tapahtumia ovat nekin olleet vuosien saatossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti