Sain idean tähän blogitekstiini jo viime kevään lätkän MM-kisojen aikaan, mutta kirjoittaminen jäi kuitenkin silloin vaiheeseen. Tänään luin enitsen divarifutaaja Panu Aution ansiokkaan kirjoituksen Pallonkaikkeus-futisblogissa ja päätin itsekin takoa hetken näppäimistöä.
Kuten Autio tekstissään kirjoittaa, on futisihmisten keskuudessa ja etenkin myös minun suosimallani futisforum²-keskustelupalstalla noussut esille alati kasvava joukko futisihmisiä, jotka käyttävät ison osan energiastaan jääkiekon pilkkaamiseen, vähättelyyn ja parjaamiseen. Suurin osa heistä käyttää verukkeena sitä, että näin saadaan suomalainen futiskulttuuri nousuun. Ja paskat saadaan.
Minä tunnustaudun itsekin aikamoiseksi Suomifutispuritaaniksi ja näen välittömästi punaista, jos joku vähättelee tai haukkuu suomalaista jalkapalloa. Tunnustaudun myös futispuritaaniksi yleensä ja myös aikamoiseksi jalkapalloromantikoksi. Jalkapallo on minulle tärkeämpi kuin hyvin moni muu asia tässä maailmassa ja pidän jalkapalloa itsestäänselvästi maailman kauneimpana urheilulajina. Siitä huolimatta seuraan ihan mielelläni myös jääkiekkoa ja muutakin urheilua, enkä koe tekeväni sillä hallaa suomalaiselle jalkapallolle. En myöskään koe tehneeni hallaa Suomifutikselle sillä, että olen pelannut junnuna myös lätkää seuratasolla ja tuominnut sen jälkeen kymmenen vuoden kuluessa lähes 1000 jääkiekko-ottelua ympäri Suomea. Tuo tuomittujen jääkiekko-ottelujen määrä sai tosin aikaan sellaisen lätkä-ähkyn, että lajin seuraaminen tällä hetkellä on aikalailla paitsiossa, mutta kyllä minä siitä edelleen lajina pidän. Sen sijaan tuo turhanpäiväinen ja kateellinen vittuilu jääkiekon suuntaan on omiaan ajamaan suomalaista jalkapalloperhettä yksinäiseen sisäpiiriin puhaltelemaan toistensa muniin ja itkemään siitä, kun muita ei meidän tekeminen kiinnosta.
Tiedän hyvin, että myös jääkiekkopiireissä on ihmisiä, jotka väheksyvät (suomalaista) jalkapalloa ja pilkkaavat meitä jalkapalloa seuraavia. En tiedä kummasta leiristä tämä vastakkainasettelu on lähtenyt, eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä, koska tuota vastakkainasettelua ei tarvita. Jääkiekko ja jalkapallo eivät minun mielestäni kilpaile niin selkeästi toistensa kanssa, jos kilpailevat ollenkaan, että kumpikaan laji saisi etua parjaamalla toista. Itseasiassa kumpikin laji kamppailee yleisöstä lähinnä muiden vapaa-ajanviettotapojen kanssa, kuten elokuvat, musiikkikeikat, keilahallit, huvipuistot, jne. Kilpailijoita on paljon, mutta harvemmin muissa urheilulajeissa.
Kummallakin lajilla on avaimet kasvuun omissa käsissään, lajin sisällä. Jääkiekossa ne on vain Suomessa käytetty paremmin lajin hyväksi ja se on tietysti omiaan aiheuttamaan katkeroitumista ja kateutta jalkapallopiireissä. Sitä en kiellä etteikö jalkapallon nousuun tarvittaisi vastakkainasettelua, mutta se tarpeellinen vastakkainasettelu pitää löytyä lajin sisältä. Turun derbyn (TPS - FC Inter) myötä nousua tällä saralla on havaittavissa, mutta esimerkiksi FC Hongan ja HJK:n välisestä taistosta ei olla saatu leivottua niin suurta pääkaupunkiseudun derbyä kuin olisi ehkä mahdollista. Pohjanmaalla on oma derbynsä, joka elää hyvin ja KuPS:n sekä JJK:n välinen Keski-Suomi - Savo -taisto on myös nostamassa päätään pirteästi. Myös perinteisten seurojen kohtaamiset (Haka - HJK, HJK - TPS, HJK - KuPS, jne.) ovat avainasemassa kiinnostusta herättämässä. Näistä se suomalaisen futiksen nousu lähtee.
Samoin kotimaisten pelaajien profilointi pikkufutaajien esikuviksi olisi erinomaisen tärkeä keino sitouttamaan junioreita suomalaisiin futisseuroihin.
Jalkapallon ja jääkiekon välille ei senkään puolesta kannata luoda vastakkainasettelua, että kummankin lajin katsomoissa on paljon ihmisiä, jotka seuraavat molempia lajeja. Ja väitän, että enemmän näitä istuu jääkiekkokatsomoissa, eli ainakaan futisihmisten ei heitä kannata vittuilemalla ajaa pois suomalaisista futiskatsomoista. Väitän myös, että aika suuri osa lätkää fanittavista, mutta myös futista seuraavista nimeävät suosikkifutisjengikseen jonkin ulkomaisen futisjoukkueen ja osaavat määritellä Veikkausliigan tason paskaksi näkemättä ainoatakaan Veikkausliigamatsia. Siitä huolimatta vittuilu on väärä keino muuttaa heidän kantaansa asiaan, vaan heidät pitää keinolla tai toisella saada myös Veikkausliigakatsomoon toteamaan, että ei se laji sen huonompi ole suomalaisten pelaamana, eikä se pelin tasokaan ole niin paljoa muita perässä kuin ehkä kuvittelevat. Suomalaisen jalkapalloperheen pitää hoitaa oma tonttinsa niin, että suomalainen jalkapallo houkuttelee näitä edellä kuvattuja ihmisiä. Potentiaalisia Veikkausliigakatsojia Suomessa on todella paljon, heidät pitää vain houkutella katsomoihin. Sitä ei kuitenkaan tehdä parjaamalla jääkiekkoa, tai muitakaan urheilulajeja.
Lopuksi haluan kertoa jokaiselle, omasta suosikkilajista ja/tai -joukkueesta riippumatta, pienen neuvon. Jos sinun mielestäsi suomalainen jalkapallo on paskaa, heikkotasoista tai huonoa, tai haluat muuten sitä kehittää, niin tee asialle jotain muutakin kuin lässytä siitä Internetissä, tai saunaillassa. Mene katsomaan futismatsi paikan päälle. Silloin kannat järjestävän seuran kassaan ainakin muutaman euron (lipun hinnasta taitaa keskimäärin jäädä seuralle noin 3-4 euroa) lipun ja mahdollisten oheistuotteiden muodossa ja seura voi taloudellisesti taas vähän paremmin. Samalla se vähän turhan suureen rooliin keskusteluissa noussut yleisömääräkin kasvaa yhdellä katsojalla. Ja tämä sama pätee toki mihin tahansa muuhunkin urheilulajiin Suomessa, vaihtakaa kotisohva katsomon historiaa nähneeseen puupenkkiin. Vastakkainasettelun aika lajien välillä on todellakin ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti