Oletteko koskaan miettineet, että onko absoluttista rumuutta olemassa? Siis sellaista rumuutta, joka on rumaa kaikissa tilanteissa ja joka paikassa. Hyvin monessa yhteydessä minä tuomitsisin jalkapallo-ottelussa esiintyvän filmaamisen, ajanpeluun ja muun sääntöjen vastaisen pelaamisen oksettavaksi ja rumaksi epäurheilijamaisuudeksi. Hakan Juha Pirinen syyllistyi eilen kaikkeen edellämainittuun ja vieläpä samassa tilanteessa. Ja se oli kaunista.
KuPS:n ja Hakan eilisen Veikkausliigaottelun ensimmäinen puoliaika ei luvannut yhtään mitään. Tai korkeintaan tylsää 0-0 -tasapeliä. Kentällä ei tapahtunut yhtään mitään. Tauon jälkeen alkoi sitten tapahtumaan niin, että jokaiselle pääsylippuun käytetylle eurolle sai vastinetta moninkertaisesti.
KuPS oli tauolla kentälle tulleen Dicksonin johdolla edelleen hallitsevampi, mutta Haka hyökkäsi tehokkaasti vastaan. Reilun tunnin jälkeen Pekka Sihvola niittasi Jaakko Juutin keskityksen verkkoon ja reilu kymppi tuosta Haka-debytantti Kastriot Kastrati laittoi pallon reppuun Pirisen syötöstä. Pieni ratkaisun maku oli jo ilmassa. Haka ei kuitenkaan ehtinyt edes aloittamaan rikkomista, raastamista ja ajanpelaamista, kun KuPS oli taas maalin päässä. Ilja Venäläinen kavensi ottelun vajaan minuutin Kastratin maalin jälkeen. Kun hetki tämän jälkeen, kukas muu kuin Pirinen, kaatoi Dicksonin boksissa ja Venäläinen asettui ampumaan yksitoistametristä tuli mieleen jo ajatus, että noinkohan tuli tehtyä hukkareissu Kuopioon? Venäläinen ampui kuitenkin pilkun maisemaan ja Haka pääsi jatkamaan johtoasemansa varjelua.
Johtoasemassa pelaajien krampit, loukkaantumiset ja muut fyysiset ongelmat kasvoivat eksponentiaalisesti. Osa oli ihan todellisia vammoja, kuten esimerkiksi Jarno Mattilan saama osuma päähänsä Dicksonin kädestä, mutta matka kentältä huollettavaksi taisi kestää pitkälle toista minuuttia. Ottelun erotuomari Antti Munukka kuitenkin reagoi näihin viivyttelyihin ja määräsi otteluun lisäaikaa vähintään kuusi minuuttia.
Lisäajalla Pirinen sitten teki sen, mistä tässä koko tekstissä on kyse. Tilanne lähti Dicksonin ja Pirisen kaksinkamppailusta päätyrajalla, Hakan 16-alueen reunalla. Ainakin takaviistosta, n. 70 metrin päästä katsottuna näytti, että Pirinen käytti kättään aika voimakkaasti - ja sääntöjen vastaisesti - blokatessaan Dicksonin kentältä. Samassa rytäkässä Pirinen ajautui itsekin kentän ulkopuolelle ja taisi saada verta vuotaneen haavan käteensä. No, mitä Juha tekee? Kävelee takaisin kentälle ja kuolee. Siltä se ainakin katsomoon näytti. Hoivaamiseen menee helposti minuutti, ehkä vähän toistakin, eikä peliä pystytä jatkamaan. Keskuskentän jo aiemmin Hakalle hiilenä käynyt katsomo sai uuden lemmikin, jonka hellimisessä ei sanoja säästelty.
Jos olisin katsonut ottelua puolueettomana, olisin halveksinut Piristä. Jos olisin KuPS:n kannattaja vihaisin Piristä ja olisin huutanut painokelvotonta tavaraa ääneni käheäksi. Nyt olin yksinäinen Haka-kannattaja keskuskentän aurinkokatsomossa ja nautin. Minun rakastamani seura ja sen pelaaja eivät jättäneet ketään kylmäksi. Pirinen ei kunnioittanut epäurheiljamaisella teollaan pätkääkään vastustajaa, kotiyleisöä tai itse peliä. Jopa kunnioitus omaa itseään kohtaan saattoi olla kyseenalainen. Ainoa, mitä Pirinen kunnioitti oli oman joukkueen voitto. Juha olisi tarvittaessa syönyt vaikka pelipallon, jotta aikaa olisi kulunut.
Pirisen temppuilun jälkeen kuuden minuutin lisäaikaa pelattiin noin kahdeksan minuuttia, mutta se ei KuPS:lle riittänyt. Pisteet lähtivät Valkomustien matkassa kohti etelää.
Lopuksi vielä hatunnosto molempien joukkueiden pelaajille. Edellisessä blogi-päivityksessä puhuin torikokouksista. Eilen niihin oli kaikki ainekset, mutta makoilujen aikana niitä ei silti syntynyt. Ei edes Pirisen temppuilun yhteydessä. Tilanteen välittömässä läheisyydessä olleet pelaajat saattoivat sanailla keskenään tai tuomarin kanssa, mutta muut odottivat, että saavat jälleen pelata. He säästivät tunteensa itse peliin. Torikokouksia ei tarvittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti