Tänään se koittaa. Tänään Huuhkajat saavat revanssin Suomen jalkapallohistorian nöyryyttävimmästä hetkestä. Suomi oli pisteen jatkokarsintapaikassa kiinni ollutta Unkaria perässä MM-98 -karsinnoissa. Lohkon viimeinen ottelu oli Unkaria vastaan Olympiastadionilla 11.10.1997. Suomi meni ottelun toisella jaksolla johtoon Antti Sumialan maalilla ja sitä johtoa kesti aina toisen jakson lisäajalle saakka, jolloin tapahtui jotain, mitä en vieläkään mielelläni muistele. Unkarin pelaaja keskittää kulmapotkun maalille, pallo jää pyörimään maalin edustalle, josta se päätyy lopulta Suomen maaliin oksettavalla tavalla - neljä viimeistä palloon koskenutta pelaajaa olivat suomalaisia.
Se siitä, eihän tuota kukaan järkevä ihminen vapaaehtoisesti muistele. Nyt, hieman reippaat 13 vuotta myöhemmin karsitaan pääsystä Puolassa ja Ukrainassa järjestettäviin EM-kilpailuihin. Karsintalohko E on pyörähtänyt jo hyvään vauhtiin, sillä illan ottelu on Suomelle kolmas ja Unkarille jo neljäs. Suomi avasi karsintansa kahdella tappiolla, Unkarilla sen sijaan on kaksi voittoa ja yksi tappio. Viimeisimpänä Unkarilla löytyy tilastoista näyttävä 8-0 voitto jalkapallokääpiö San Marinosta. Suomi on siis käytännössä pakkovoiton edessä, jos avaustappioiden myötä varsin ohueksi käyneistä kisatoiveista meinataan pitää kiinni.
Onko siihen voittoon sitten mahdollisuuksia? Vastaan asettuu laadukas nippu, joka kisoihin lähdettäessä oli Suomea alemmassa, neljännessä arvontakorissa. Unkarin nuorten maajoukkueet ovat viime vuosina pärjänneet kansainvälisesti hyvin ja käsittääkseni myös parhaimmisto näistä nuorista on nostettu A-maajoukkueen mukaan. Pustalla tunnelin päässä näkyy siis valoa. Suomi puolestaan on vahvassa käymistilassa. Keskustelua siitä, pitäisikö Huuhkajia nuorentaa on vähitellen muuttunut keskusteluksi siitä, kuinka paljon Huuhkajia tulisi nuorentaa ja kenen johdolla. Unkari-peliin lähdetään kuitenkin edelleen varsin kokeneella ryhmällä.
Moni asia Suomen A-maajoukkueessa kiteytyy Jari Litmaseen. Suomen Kuningas, kaikkien aikojen kymppi pelaa nyt sekä Suomen EM-kisapaikan, että myös oman uransa jatkon puolesta. Jos Suomi ottaa nokkaansa Unkarilta, voidaan marraskuisessa San Marino -matsissa kokea liikuttavia hetkiä, kun Kuningas hyvästelee maajoukkueen pelaajan roolissa. Asioiden edelle ei toki pitäisi mennä, mutta tuo olisi ainakin komea lähtölaukaus Huuhkajien radikaalille nuorennusleikkaukselle.
Jos Unkarilta tulee nokkaan, saattaa Huuhkajista lähteä yksi mies jo ennen San Marino-ottelua. Hän on päävalmentaja Stuart Baxter. Fiksusti median edessä esiintyvä brittiläinen herrasmies on julkisuuskuvaltaan erinomainen päävalmentaja Suomen maajoukkueelle, mutta valmennustaidoiltaan viiksiniekka on toistaiseksi näyttänyt varsin keskinkertaiselta. Päävalmentajauransa alussa Baxter kertoi lähtevänsä jatkamaan Roy Hodgsonin aloittamaa työtä, tuomalla Suomen kurinalaiseen puolustuspelaamiseen mukaan myös enemmän hyökkäyspelillisiä asioita. Toteutus on ollut kuitenkin varsin heikko. Siinä missä Suomi on toki hyökännyt Hodgsonin aikoja enemmän, on Baxterin luoma hyökkäyspeli murentanut samalla tuon tiiviin puolustamisen - jonka avulla Suomi kisoihin olisi mahdollista viedä - lähes täysin. Se taas aiheuttaa sen, että hankalista vierasreissuista armenoihin, azerbaidzaneihin ja moldovioihin raastetut tasapelit tai niukat voitot ovat kääntyneet tappioiksi muun muassa Moldovalle ja Virolle.
Mitkä ne Suomen mahdollisuudet tänä iltana sitten ovat? Kotietu on vahva, sillä Olympiastadion ei ole helppo paikka vierailla. Suomen takana seisoo tuhatpäinen ja jatkuvasti kasvava SMJK, joka jo nykyisellään kestää kannattajaryhmänä kansainvälistäkin vertailua. Pelillisestikin Suomella on mahdollisuutensa - Hollanti ottelun ensimmäistä varttia lukuunottamatta Suomi näytti, että isompiakin pystytään haastamaan. Ongelma muodostuu siitä, että nyt vastassa on suunnilleen samantasoinen joukkue, jota vastaan kotona peliä pitäisi pystyä hallitsemaan. Orastava syysmyrsky, Suomen pakkovoitto ja esitykset edellisissä peleissä kielivät siitä, että tiukka ilta on luvassa ja lopputulos voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa. Jos tulosvetovihje pitäisi antaa, kehottaisin lyömään lapulle lukemat 0,1 - 0,1.
Hankala tilanne sinällään, koska omien tappiota, jolla keskinkertaisesta päävalmentajasta päästäisiin todennäköisesti eroon, en vain osaa toivoa. En, vaikka sen eron myötä Suomi pääsisi Olli Huttusen johdolla aloittamaan nuorennusleikkauksen ja Palloliitto ehtisi kartoittamaan tulevaa päävalmentajaa ensi kesäkuulle asti. Huttunen voisi aivan hyvin hoitaa San Marino -kotiottelun marraskuussa. Mutta ei, Suomihan ei tänään häviä, kolmentoista vuoden takainen lisäaika pyyhitään tänään muistista. Vielä kerran kaivan luottamuksen rippeet Baxterin puolelle, C'mon Stu and your Eagle-Owls! Unkaria käkeen niin, että tuntuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti