Vaikka olenkin Suomi-Unkari -matsin jäljiltä kohtuullisen sanattomassa tilassa, niin viimeistään Stuart Baxterin käytös ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa suorastaan pakottaa kirjoittamaan. Sen lisäksi, että ottelun kuluessa paljastui karulla tavalla Baxterin taktinen köyhyys ja heikko taito rooliittaa pelaajia, Baxter myös paljasti epävarmuutensa hyökkäämällä ottelun jälkeen sanallisesti toimittajien kimppuun, tehden samalla itsestään totaalisen pellen. Baxterin on aika mennä.
Tilanne ei kuitenkaan ole helppo. Palloliiton kassassa ei ole liikaa rahaa, sillä jostain käsittämättömästä syystä budjetti oli rakennettu maajoukkueen menestyksen varaan. Kahden ensimmäisen karsintamatsin pupellusten jälkeen Stadionin yleisömäärä Unkari-matsissa jäi kuitenkin suunnilleen puoleen suunnitellusta. Ja lisää turskaa tulee San Marino -matsista, jonka katsojamäärä Unkari-pelin jälkeen taitaa jäädä nelinumeroiseksi. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, eikä Stuart Baxterin jatko voi yksinkertaisesti olla vaihtoehto.
Palloliitossa on aloitettava seuraavan päävalmentajan kartoittaminen välittömästi, vaikka rahat tiukassa ovatkin. Valmennusjohdon voi pistää huoletta uusiksi Gene Keurulaista myöten, tosin uskon, että Olli Huttunen jatkaa vt. päävalmentajana niin kauan kuin uusi päävalmentaja löytyy. Ulkomaiset vaihtoehdot pitää kartottaa, vaikka rahatilanteesta johtuen isot kalat uivatkin Palloliiton harvan verkon läpi. Kotimaisista vaihtoehdoista ei oikein mielekästä vaihtoehtoa löydy. Antti Muurinen on jo nähty, Pasi Rautianen on hyvää vauhtia muuttumassa pirteästä ja höyrypäisestä valmentajalupauksesta studio-klovniksi, Martti Kuusela ei taida enää olla käytettävissä. Ari Hjelm ja Mixu Paatelainen - ei kiitos ja Keke Armstrongkin toimii lähinnä huumorivaihtoehtona spekulaatioissa.
Tilanne ei ole siis missään nimessä helppo. Tässä voi käydä jopa niin, että Olli Huttunen vetää kuluvat karsinnat loppuun asti ja vasta sen jälkeen palkataan seuraaja Baxterille. Ulkomaalaista vaihtoehtoa peräänkuulutan, tosin se saattaisi löytyä Suomen rajojen sisäpuolelta ja Turusta. Job Dragtsman kanssa pitää ainakin keskustella.
Päitä pitäisi saada vadille myös liiton puolella. Huippujalkapallojohtaja Petri Jakosen myötä luulin saavani liittoon niitä paljon kaivattuja uusia tuulia, mutta toistaiseksi Jakosen työnäytteet ovat niin kehnoja, että kengän kuva Jakosenkin hanurissa olisi tervetullut. Päätös Liigan, Ykkösen ja Kakkosen joukkuemäärien supistamisesta oli täysin käsittämätön, mutta siitä tuonnempana.
Pakko linkittää vielä Kristian Sundqvistin ansiokas blogipäivitys tähän loppuun, sillä niin hyvin se vastaa omia ajatuksiani.
Mika Lehkosua ei ois yhtään paskempi vaihtoehto noihin saappaisiin. Ei ainakaan huononis. Ja varmaan kassakin antais periks.
VastaaPoista