Jospa sitä kerrankin yrittäisi kertoa etukäteen jotain, eikä vain aina tyytyisi selittelemään jälkikäteen, että kyllähän minä tuon tiesin.
Argentiinan maajoukkue on nimittäin Diego Maradonan johdolla puhaltanut itsensä suureen kuplaan. Tai paremminkin sen kuplan on puhaltanut Argentiinan ylivertainen hyökkäyskalusto, joka saa sekä Argentiinan, että Diego Maradonan näyttämään paremmalta kuin mitä he oikeasti ovat.
Sitä ei toki voi kiistää, että Argentiina teki alkulohkossa seitsemän maalia ja päästi vain yhden. Komeat lukemat, jotka kätkevät taakseen sen, että viimeistään puolivälierissä Argentiinan lento katkeaa kuin seinään - ellei Meksiko katkaise matkaa jo aiemmin. Seitsemän alkulohkossa tehtyä maalia kertovat kovaa kieltä joukkueen hyökkäyskalustosta. Carlos Tevez, Gonzalo Higuain ja Lionel Messi ovat sellaisia nimiä, jotka tekevät maaleja. Tekevät maaleja siitä huolimatta, että valmentajana on hengenluojana erinomainen, mutta taktikkona varsin köyhä legenda, Diego Maradona. Tuo hengenluonti on toiminut alkulohkossa ja jälki hyökkäyspäässä on ollut tuhoisaa.
Puolustus on siis päästänyt sen yhden maalin. Katsotaanpa ensin vastustajia. Vaisu Nigeria jäi nollille, mutta Etelä-Korea kävi tekemässä sen maalin ja olisi paremmalla viimeistelyllä tehnyt ainakin toisen. Viimeisessä ottelussa jostain aivan muusta kuin hyökkäämisestä tunnettu Kreikka jäi nollille. Vastus ei siis ole ollut mitään kovin kummoista luokkaa. Siitä huolimatta etenkin oikeana pakkina aluksi peluutettu Jonas Gutierrez ja topparina luutiva, yksi kisojen yliarvostetuimmista pelaajista, Martin Demichelis, ovat tehneet jo nyt virheitä, joista kovemmat hyökkäyskalustot rokottavat varmasti. Ja vaikka maalivahti Sergio Romero onkin kohtuullisen hyvä, ei hän missään nimessä ole sellainen voittava maalivahti, joka pystyisi puolustajien virheitä paikkaamaan illasta toiseen.
Suurin ongelma on silti Argentiinan joukkueen ulkopuolella. Tai ei hän olisi ongelma, jos hän olisi joukkueessa. Jostain käsittämättömästä syystä Maradona jätti Interin Esteban Cambiasson maajoukkueen ulkopuolelle. Hän olisi sellainen pelaaja, joka pystyisi suojaamaan ja antamaan aikaa haavoittuvalle puolustuslinjalle, tasapainottamaan Argentiinan pelaamista ja toisaalta rytmittämään Argentiinan pallollista peliä niin, että Lionel Messi voisi keskittyä hääräämään kärkien takana rakentamassa hyökkäyspeliä. Nyt tarjolla olevista pelaajista kukaan ei yllä keskikentän pohjalla Cambiasson tasolle. Juan Veronin parasta ennen -päivä on mennyt aikaa sitten, eikä tällä hetkellä Cambiasson tontilla luutiva Javier Mascherano yllä parhaana päivänäänkään lähellekään Cambiasson tasoa. Maxi Rodriquez on aika ajoin näyttänyt jopa kävelevältä vitsiltä. Mario Bolatti on lähinnä parasta vaihtoehtoa pelin rytmittäjäksi, mutta hänkin on kepeää kauraa, kun pelit kovenevat. Cambiasson lisäksi joukkueesta unohtui muuan Javier Zanetti, jota Argentiinan puolustuslinja suorastaan huutaa tällä hätkellä apuun.
Argentiinan huikea hyökkäys voikin siis voittaa yksittäisiä otteluita valmentajasta riippumatta. Puolustus sen sijaan on se elementti, joka - etenkin nykyfutiksessa - voittaa mestaruuksia ja sen kanssa Maradona on kusessa. Näin väitänkin, että Maradonasta tulee näiden kisojen jälkeen yksi surullinen esimerkki siihen jonoon, joka todistaa, että mainio pelaajaura ei automaattisesti tarkoita menestystä valmentajana. Argentiina lähtee lauluun viimeistään puolivälierissä - voitte ottaa talteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti